Seitsemäs Kohtaus.
LALLI (Yksin).
Eriskummalliselta tuntuupi
Taas omain ortten alla oleminen!
Kuink' iloisesti seinän hirretkin
Mun vastahani tuolla hymyilevät!
Ja hiilet punaposket takassa
Ne jupisevat terve-tuloansa!
Jos miestä kaunistaisi kyyneleet,
Niin tällä haavaa valmis olisin
Ma ilost' itkemään! — se suorastaan
Mun täytyy tunnustaa. — Oi kotia!
Oi kultaista! Mit' ovat kaikki retket
Ja kaikki mailman yritykset, vehkeet
Suloiseen kotirauhaan verrattuina!
Ei maistu mikään simaisemmalta
Kuin leipä kotipöydän kantama
Ja oudon juomat kalliimmatkin ovat
Vaan pelkkää vettä kotikaljan suhteen!
Mut miss' on emäntä, mun armaani?
Jo sydämeni sykkii vilkkaammin
Ja kerkeämmin virtaa vereni
Kun hetki toivottu tuo lähestyy
Mi lemmittyni saa mun syliini!
Ja Ilmar sitte! pieni hempukka,
Mun silmieni kaunis ihannes!
Hän vielä juoksi paitaressuna,
Kun hänen lähteissäni viimein näin;
Nyt lie tuo rakas paljon kasvanutkin?
(Taimo tulee.)
Kahdeksas Kohtaus.
LALLI ja TAIMO.
TAIMO.
Katkaistut ovat kalliit varjopuut,
Mä kirveen haavat selvään selitin.
LALLI.
Mun mielein tuosta vähän synkistyy,
Mut kovin kostan tämän ilkityön
Ja hengen vaadin korvaukseksi
Mä tekiältä!
TAIMO.
Voitte vaatia
Viel' enemmänkin! Suun ja silmät hältä
Ja kenties korvatkin! — mä riistäisin
Jos saisin kynsiini sen heittiön!
LALLI.
Tuo olisiko kristittyjen työ?
He kenties ovat käyneet täälläkin.
TAIMO.
Sit' en mä tiedä, hyvä isäntä!