ENSIMÄINEN VARTIA.
Olemme…
LALLI.
Tarkkaan huolta piditte
Ett'ei hän saanut maata?
ENSIMÄINEN VARTIA.
Isäntä!
Voi! onko hän sen muotoinen, ett' oisi
Hän maannut!
LALLI.
Ainoastaan murkinaksi
Te hälle … vähän…
TOINEN VARTIA.
Kiivas isäntä!
Voi, onko hän sen muotoinen, ett' oisi
Hän syön…
LALLI (Keskeyttää vihalla, polkein jalallansa lattiaa).
Vait! Vait! Jos halpa henkesi
Viel' arvost akanan on sinulle!
Taas vaimo määrättyhyn asemaan!
Sen jälkeen laittakatte luunne täältä!
(Vartiat vievät Kertun muutaman seinässä olevan renkaan
tykö ja sitovat hänen selän takana sidotut kätensä siihen.
Rengas on niin ylhäällä, että Kerttu jää seisomaan.)
TAIMO (katsoen vartia-miehiin. Itsekseen).
Jo päivän helle noille raukoille
Nyt laski! Mutta siltä näyttääpi
Kuin minulle se oisi nousemassa!
LALLI (Luo silmänsä yhtäpäätä Kerttuun ja vartioihin. Nämät hiipivät työnsä toimitettuaan, visusti pois. Lallin vielä samassa asemassa ollessa tulee toinen lähettiläs).
Seitsemäs Kohtaus.