LALLI, KERTTU, TAIMO ja TOINEN LÄHETTILÄS.
TOINEN LÄHETTILÄS (Lallille, joka paikastansa liikahtamatta tuimasti
katsoo lähettilääsen).
Ma Lapin Kihlakuntalaisilta
Ja heidän rajalaisiltansa tuon
Sinulle, Lalli, tämän sanoman:
Ei löydy enää meidän seuduillamme
Yht' ainoaakaan Kristin-uskovaista.
Niin tuiman teimme pyhän kostotyön
Ja suurta voittojuhlaa Manatar
Ja kaikki Tuonen väki viettivät.
Vaan mitä enemmän on tehtävä,
Se olkoon sinun sanottavaa Lalli!
LALLI.
Te surmasitte kaikki kristityt?
TOINEN LÄHETTILÄS.
Niin teimme.
LALLI.
Kaikki?
TOINEN LÄHETTILÄS.
Kaikki säälimättä!
LALLI.
Se vasta oli oivallisest' tehty!
Kuin koski väylässänsä liikkuupi
Ja tulvassansa kaikki musertaa
Ja pyörteissänsä särkee, samaten
Myös koston koski täällä liikkukohon,
Niin runnellen ja yhtä ankarana! —
Vast' aljettu on tämä koston toimi
Ja pelastuksen työ, mut uutterasti
Jos yksin voimin sitä jatkamme,
Niin loppuun onnellisehen sen saamme.
TOINEN LÄHETTILÄS.
Sun puhees tarkoituksen käsitän.
Täss' yksityisten kihlakuntain puuhat
Ja hankkeet eivät auta. Yksin neuvoin
On asia ajettava. Eikö tämä
Sun ajatukses ollut?
LALLI.
Oli.
TOINEN LÄHETTILÄS.
Missä
Kokous-paikka on?