LALLI.
On täällä. Tulkaa
Siis tänne! Tulkaa kaikki! Kaikkia
Tää toimi koskee, samoin vanhusta
Kuin nuorukaista!
TOINEN LÄHETTILÄS (joka salaa katselee Kerttua).
Kyllä tulemme.
Ennenkuin aurinko on ehtinyt
Viidesti nousta taivaan kiireelle
Me täällä olemme! — Taas hyvästi!
(Itsekseen.)
En kodikseni tätä huonetta
Ma soisi sinä ilmoisn' ikänä,
Ja köyhää mökkiän' en vaihettais
Tään pulskan talon kaikkeen rikkauteen!
(Menee.)
TAIMO (Itsekseen).
Kas nytpä kuutioita karttuu mulle!
(Hieroen käsiänsä yhteen.)
O! jospa olisivat täällä jo
Nuo oivalliset urhoot Lapista
Ja heidän rajalaisensa!
LALLI (Taimolle).
En jaksa
Sun hulluuttasi nähdä! Lähde täältä!
TAIMO (Itsekseen).
No niin … nyt tuli minun vuoroni!
(Ääneen, mennessänsä.)
Aurinko tänään oli sapessa —
Millainen myrsky täällä syntyneekään!
(Menee ulos ovesta.)
Kahdeksas Kohtaus.
LALLI ja KERTTU.
LALLI (Luo silmänsä Kerttuun ja katsoo häntä hetken. Hellästi).
Voi Kerttu! Sun on varmaan paha olla!
Nuo kovat köydet syövät kättäsi
Ja seisoa et jaksa kauemmin.
Mist' olisitkaan jättiläisten voimaa
Sa heikko nainen saanut, kukkana
Kun lemmittynä kasvoit, vaurastuit.
Ja hellän huolen lasna ylenit.
Ei oma emos sua tuntisi
Jos sinun näkisi noin muuttuneena!
Ah, puhu Kerttu!
(Äänettömyys.)
Näkevänäsi
Et mua ole!