NYYRI.
Voi kehno, heitä miekkas männikköön
Ja antaudu karjan-paimeneksi!
Ei sinuss' ole miestä ensinkään!
Kansamme vainoojaa sa olet läsnä —
Sun tulis ottaa askel vaan — mut viivyt!
Pitääkö minun nostaa koston nuoli!
(Hän ottaa esiin suuren puukon.)
LALLI.
Kansamme vainooja! Haa, myrkyllinen
On myrsky tässä maassa liikkunut,
Mut katsos akka, tilin päivä koittaa
Jo idässä; sen kirkas aamurusko
On verinen!
(Sorri tulee.)
Yhdeksäs Kohtaus.
EDELLISET ja SORRI.
SORRI.
Kuin ompi laita? Vihaa
Ja raivoa näen silmissänne.
NYYRI.
Tuolla
On ilves piilemässä, mutta Lalli
Vaan suurentelee sanoilla. Hän pauhaa
Kuin koski suullansa, mut saamaton
Hän töissään on kuin lammikko!
LALLI.
Vait akka!