KOLMAS MUNKKI.
Suo armon Herra, että menestys,
Kuin pyhää vainajata seurasi.
Jää meille perinnöksi!
JOHANNES.
Valitus
Nyt kaikukohon aina Roomaan asti
Ja pyhä isä itse itkeköhön,
Valittakohon vaikeasti tällä
Vahingon surkealla päivällä!
KERTTU (Sanomattomalla tuskalla).
Oi!
(Vaipuu pispan ruumiinarkun viereen ja syleilee arkkua.)
MAUNU.
Mailman mahti-vallat, kuninkaat
Ja ruhtinaat muut murhe-vaatteisin
Ja huoli-pukuun pukeutukoot,
Kun kirkon jaloin sankar surmatt' on!
NYYRI.
Tää kaikk' on minun työni, kristityt!
Ha! ha! ha! Hiisi teidät toisetkin
Nyt vieköhön vaan! Ha! ha! ha!
ANDRAEAS.
Ken ompi
Tuo vaimo, joka suruamme pilkkaa
Ja ivaa kauhealla naurullansa?
KAARLO. Hän on Kitkan vaimo. Oi kaikki hyvät ihmiset mailmassa! kuinka hän rääkkäsi pitkällä puukolla pispan pyhää ruumista, sen ohessa kauheasti kiroten ja hirvittäviä loihtu-sanoja lukien!
ENSIMÄINEN MUNKKI.
Niin julmat eivät ole pedotkaan,
Kun ohtokaan ei rääkkää ruumiita!
TOINEN MUNKKI.
Oi kauhistavaa tää on kuullakkin!