"Empä todella olekkaan ensinkään terve", vastasi everstiluutnantti, mielessään iloiten onnistumisestaan teeskentelyssä niin hyvin, että hänen kivulloinen näkönsä oli herättänyt huomiota.
"Minun täytyy pyytää, että te, hyvä herra Holm, puolestani pyydätte anteeksi Hänen Majesteetiltansa, sillä en mitenkään jaksa kauvemmin odottaa!" lisäsi hän. "Pahoinvointini enenee yhä, ja tuskin pysyn pystyssä. Rohkenenko toivoa, että teette minulle tämän hyvän työn?"
"Tämän ja vaikka minkä, jolla saan kunnian vähänkin hyödyttää herra everstiluutnanttia!" vastasi herra Holm kohteliaasti.
"Kiitoksia hyvä herra Holm, ja hupaista yötä!"
"Tulkaa pian terveeksi, herra everstiluutnantti!"
Sittenkuin näin oli molemmin puolin toivotettu onnea, lähti everstiluutnantti pois horjuvin askelin, mutta seisattui jälleen äkkiä, kääntyi ympäri ja sanoi: "Vielä yksi asia, herra vaatetusmestari! Hänen Majesteettinsa on käskenyt minua huomis-aamuna kello puoli kuusi tulemaan tänne. Jos jotenkin käy päinsä, niin tulen, mutta jos ei minua näy, silloin on sairauteni kiihtynyt niin arveluttavasti, ett'en parhaalla tahdollanikaan saata nousta vuoteelta. Tahdotteko olla niin hyvä, että panette muistoonne tämän asian ja jos niin hullusti kävisi, ilmoitatte sen Hänen Majesteetillensa!"
"Sen kyllä teen, mutta toivokaamme kuitenkin yhä ett'ei sitä tarvitse tehdä!"
"Pahinta pelkään, sillä niin sairas kuin nyt en ole ollut pitkään aikaan".
"Tämä on todellakin ikävää. Olette varmaankin vilustuneet. Hikoileminen tekisi varmaankin hyvää teille tänä iltana!" vakuutti herra vaatetusmestari.
"Kiitoksia neuvosta! En suinkaan jätä sitä käyttämättä. Vielä kerran hyvää yötä!"