Sitä mieltä, jota nämät viimeksi mainitut puolustivat, olivat useimmat seurassa olijat. Harakka-Maija olisi siis pidettävä viattomasti syytettynä henkilönä.
Iltaan myöhään jatkettiin vieraspitoja ja kaikki erosivat sitten iloisina ja tyytyväisinä, toivottaen toisillensa "hupaista yötä ja rauhaa saatanan juonilta ja noitien saastaisilta vehkeiltä".
Turussa tapasi everstiluutnantti Stålsköld myöskin talojensa pehtorin. Niistä kuudesta talosta, joihin hän oli saanut kiinnekirjan, oli hän kuitenkin itse asiassa saanut ainoastaan viisi. Kuudenteen ja parhaasen saaduista tiluksista oli eräs toinen aatelismies ennen saanut kiinnekirjan, ja kun tämän kiinnekirja oli vanhempi kuin everstiluutnantin, niin täytyi viimeksi mainitun luopua kaikista vaatimuksistaan kiistan-alaiseen taloon. Sellaisia rettelöitä tapahtui usein siihen aikaan, sillä kuningattaren muisti ei aina ollut hänen anteliaisuutensa vertainen.
Näitä tiluksiansa ei everstiluutnantti ollut koskaan nähnyt. Nyt päätti hän pehtorin seurassa matkustaa niitä katsomaan, etenkin kun tilukset eivät olleet kovin kaukana Turusta. Hän huomasi niiden olevan, mikäli hän ymmärsi, jotenkin hyvässä kunnossa, kiitti pehtoria uskollisuudestaan ja rehellisyydestään, ja lähti sitten, ainoastaan Pekan seurassa, joka sillä välin oli palannut matkaltaan Paimioon, joukkonsa luokse, joka, niinkuin ennen on mainittu, oli Käkisalmen läänissä.
24 LUKU.
Jos kuningatar tahallisesta ilkeydestä ja tehdäkseen everstiluutnantin päivät oikein ilottomiksi ja ikäviksi, oli valinnut Käkisalmen läänin hänen pakolaisuuspaikakseen, niin hän ei koskaan olisi voinut valita paremmin, sillä tila tuossa osassa isänmaatamme oli siihen aikaan mitä kurjin. Ollen liian kaukana ei se saanut nauttia Brahen ensimmäisen hallituskauden siunausta tuottavia hedelmiä, jotka tämän miehen toimien kautta tulivat muun Suomen osaksi, ja v. 1641 yhdistettiin tämä lääni Inkerin kenraalikuvernöörikuntaan ja siltä poistettiin siis kaikki mahdollisuus tulla osalliseksi Per Brahen myöhemmästä vaikutuksesta Suomessa. Aikomuksemme ei ole kertoa tämän ahnaiden virkamiesten täydelliselle mielivallalle jätetyn läänin tilaa, jossa kaikki oli kaupan ja oikeus myytiin enimmän tarjoovalle, vaan viittaamme niihin historiallisin teoksiin, jotka ovat tehneet otteita tunnetun tarkastusviskaalin Samuel Cröell'in hallitukselle antamasta kertomuksesta, koskeva oloja täällä.
Syvästi vaikutti everstiluutnantin ihmis-ystävälliseen mieleen tuo kurja läänin tila ja ne epäkohdat, jotka täällä olivat juurtuneet, sekä ne rikokset, jotka täällä versoivat, kuten rikkaruoho viljavassa maassa. Hän päätti voimainsa mukaan poistaa paheita. Tämä päätös koski etupäässä sotamiehiä, jotka juovuksissa kuljeskelivat aamusta iltaan niissä kylissä, joihin olivat majoitetut, hävittäen, ikäänkuin olisivat olleet vihollismaassa. Vaikka everstiluutnantti Stålsköld heti ryhtyi ankariin kuritoimiin, onnistui hänen vasta pitkien ponnistusten jälkeen johonkin määrin hillitä pahetta, sillä sen tykkänään kukistamista ei ollut ajattelemistakaan.
Tällaisissa toimissa, joista sotilaat nurisivat vaan väestö iloitsi, ja opiskelemisessa kului hänen aikansa levollisesti vaan yksitoikkoisesti. Mitään seurustelua ei ollut tarjona, sillä papit siinä pitäjässä, johon hän oli asettunut asumaan ja naapuripitäjissä olivat raakoja ja sivistymättömiä juoppoja, jotka kiroillen ja metelöiden viettivät päivänsä kapakoissa. Myöskin asui eräs "lainlukija" läheisyydessä, vaan tämä oli mitä sivistykseen tulee pappien kaltainen ja sitä paitsi epärehellisyytensä ja ahneutensa takia yleisesti vihattu ja halveksittu.
Everstiluutnantin iloisimmat hetket olivat ne, kun sai ystävältään Jakobsson'ilta kirjeissä tietoja Tukholmasta. Vaan nämätkin kirjoitukset olivat tavallisesti hyvin lyhyitä eivätkä tyydyttäneet hänen uutishaluansa. Mainitsemme tässä muutamia niistä.
"Tukholma 1652 Marraskuun 25. —