"Luottakaa minuun, herra parooni", lausui taloudenhoitaja kuiskuen, valaistessaan kynttilällä paroonille tietä hänen mennessään ulos. Heti sen perästä lukittiin ovi.
Parooni kiiruhti askeleitansa. Tultuansa etehiseen kääri hän viitan ympärilleen ja astui taasen portaita ylös siihen huoneesen, johon jätimme Stålsköld'in.
Stålsköld'in ajatukset eivät olleet sen lyhyen ajan kuluessa, jonka hän odotti paroonia, ollenkaan olleet kaksintaistelussa, joka hänellä hetken perästä oli taisteltavana. Tuskallisesti kuvautui hänen sielunsa silmäin eteen ennen niin eloisan Elvira S——hjelm'in kuva, jota hän vertaili siihen huolten kalvamaan hahmoon, jonka kaltaiseksi hänen mielikuvituksensa nyt loi hänen. Kentiesi oleskeli Elvira nyt saman katon alla kuin hänkin vaikk'ei hänelle kuitenkaan ollut mahdollista lieventää hänen kohtaloansa, se kun oli kiinnitetty hänen halveksitun puolisonsa kohtaloon.
Paroonin palaaminen huoneesen keskeytti hänen ajatuksensa.
"Minä olen valmis seuraamaan teitä, herra eversti", lausui tämä, hieman kumartaen, samassa kuin hän levitti mustan, avaran viittansa, joka hänellä oli olkapäillään, ikäänkuin vielä varmemmin vakuuttaaksensa Stålsköld'iä, että hän oli pitänyt sanansa ja aikoi aseettomana seurata häntä.
Virkkamatta sanaakaan astui Stålsköld ulos huoneesta ja molemmat veriviholliset lähtivät syyspimeässä kulkemaan määräpaikkaansa kohden, vaihtamatta sanaakaan keskenänsä koko matkalla. Tämä matka tuli sangen pitkäksi, sillä parooni valitsi tahallansa pitemmän niistä kahdesta tiestä, jotka johtivat koskelle.
Kuitenkin tahdomme nyt jättää heidät tuokioksi ja palata siihen huoneesen, johon äsken jätimme herra Mörk'in.
Kun parooni Gyllenström oli, kuten äsken kerroimme, lähtenyt siitä huoneesta linnan alakerrassa, jossa hänen taloudenhoitajansa asui, otti tämä kiiruusti seinältä pienoisen sarvilyhdyn, sytytti kynttilän siinä sekä kääri sitten ympärilleen avaran ratsastusviitan. Käsivarrelleen heitti hän toisen samallaisen päällysvaatteen.
Hän painoi äkisti erästä melkein huomaamatonta jousta, ja äänettömästi aukeni keskellä huoneen sivuseinää oleva laatikko ja kapea, matala aukko tuli näkyviin paksussa muurissa, jonka läpitse jyrkät salaportaat johtivat herra Mörk'in asuinhuoneen yläpuolella olevaan huoneesen yläkerrassa.
Kiirein askelin riensi hän ylös näitä salaisia portaita, työnsi kooten kaikki voimansa auki raskaan salvan, joka lukitsi tämän porraskäytävän yläpäässä olevan oven, ja astui sitten käskevän vakaalla, huolettomalla käytöksellä huoneesen, jossa paroonin puoliso, onneton Elvira, jo kauan aikaa oli pidetty eroitettuna maailmasta.