Eversti Stålsköld vaikeni ja tehden suonenvedontapaisen, voimakkaan liikkeen kohotti hän oikean kätensä. Kooten kaikki voimansa heitti hän pistoolin, joka hänellä oli kädessä, paroonia kohden. Mutta tämä oli jo pötkinyt käpälämäkeen, pistooli sattui erääsen ulkonevaan kallionhuippuun ja juova säkeniä osotti sen tietä, kunnes se katosi läheiseen kuiluun luultavasti kuuksi päiväksi piiloutuaksensa ihmisten ilmoilta hyrskyvien aaltojen vaahtoavan vaipan alle.
Eversti Stålsköld henkäsi syvään ja hän luuli tukehtuvansa kiukusta, joka paronin kurjamaisen menettelyn takia oli kiihtynyt hurjimmilleen. Hän koetti keventää rintaansa huutamisella … kirouksella, siunauksella, sadatuksella — yhdentekevää millä hyvänsä! mutta hänen huulensa pysyivät yhteen puristettuina ja hänen oli mahdoton saada sanaakaan suustansa. Silloin sattui pakenevan paroonin askeleitten töminä hänen korvaansa. Saalistansa vainoavan jalopeuran nopeudella lähti hän kiitämään sille suunnalle, josta tämä töminä kuului.
Edellisessä luvussa olemme maininneet että myöskin taloudenhoitaja Mörk kuuli lähenevien askeleitten töminätä istuessaan veneessä. Myöskin olemme huomauttaneet siitä äkillisestä mielenliikutuksesta, joka hänen silloin valtasi.
Kauan ei herra Mörk'in tarvinnut alla epätiedossa siitä mitä nämät kiiruhtavat askeleet merkitsivät, sillä pian kuuli hän paroonin, joka yhä edelleen mitä kiiruimmasti riensi veneelle päin, huutavan; "Jumalan tähden Mörk! Onko sinulla kaikki järjestyksessä? Taivas ja helvetti ovat hyljänneet meidät! Me olemme hukassa! Lykkää heti … heti ulos maalta, jahka minä pääsen perille!"
Saatuansa suurella vaivalla änkytetyksi nämät sanat oli parooni ehtinyt valkamaan, josta edellä olemme puhuneet.
"Onko kaikki järjestyksessä? Onko kaikki järjestyksessä?" huusi hän vielä kerran kuumeentapaisella pikaisuudella ja valmistautui hyppäämään kiveltä, jolla hän seisoi, veneesen.
"Kaikki on valmiina, herra parooni! Joutukaa vaan! — reipas hyppäys!
Vielä emme ole hukassa! Rohkeutta vaan herra parooni!"
Herra Mörk oli tuskin ehtinyt lausua nämät sanat, ennenkuin hän peljästyneenä peräytyi taaksepäin kuullessaan seuraavat sanat, jotka lausuttiin vihasta ja kiukusta kauheasti värisevällä äänellä: "Kuitenkin olette te hukassa! te olette molemmat kadotetut — kadotetut ainiaaksi! kadotetut tässä ja tulevaisessa maailmassa!"
Eversti Stålsköld oli saapunut ja hänen ojennettu kätensä tarttui voimakkaasti kuni ruuvipihti paroonin niskaan.
"Kuolema ja helvetti", änkytti parooni hampaitansa kiristellen ja taipui kuni muserrettu käärme voittajansa jalkoihin.