Viime mainittu kannusti hevostansa ja ratsasti aivan kapteenin eteen. Kumartuen alas katsoi hän kapteenin silmiin, jonka tehtyänsä hän palasi takaisin päällikön luo ja sanoi: "Oikein — tämä on tuo upseeri."
Vuorostaan ratsasti nyt joukon päällikkö kapteenin luo ja sanoi käskevällä äänellä: "Minä vangitsen teidät kuningattaren ja vallitsevien lakien nimessä! Antakaa minulle miekkanne!"
"Soo-o! Onpa minulla oikein pirullisen paha onni tänä yönä! — vastasi kapteeni tyynesti — Mutta minkätähden vangitsette minun, jos sallitaan minun kysyä?"
"Ensiksi sentähden, että olette tarttuneet aseesen järjestyksen ja yleisen rauhan laillisia ylläpitäjiä vastaan ja toiseksi siitä syystä, että olette auttaneet julkista kapinoitsijaa pakoon pääsemään ja siten tehneet itsenne velkapääksi majesteetti-rikokseen."
"Kautta hiiden! Olisinko todellakin tehnyt majesteetti-rikoksen!" — huudahti kapteeni Stålsköld, joka oli tullut hyvälle tuulelle, leikillisesti.
"Niin on asian laita" — huudahti ratsujoukon päällikkö äreällä äänellä.
"Mutta minkä oikeuden ja vallan nojalla te minun vangitsette, jos saanen sitäkin kysyä?" —
"Minä olen luutnantti Hänen Majesteettinsa henkivartijaväessä ja minulle on rauhallisuuden ylläpitäminen Tukholmassa uskottu täksi yöksi." —
"Ainoastaan täksi yöksi eikä pitemmäksi ajaksi?" — kysyi kapteeni.
"Se seikka ei koske teihin!" — ärjäsi luutnantti suuttuneena.