"Mutta ellen sittenkään ota totellakseni käskyjänne, hyvä herra luutnantti — mitä siinä tapauksessa aikonette tehdä?" — intti kapteeni Stålsköld.
"Siinä tapauksessa aion käyttää väkivaltaa."
"Olette kai sitä mielipidettä, ett'en ypö yksin voi kestää teitä kaikkia vastaan?" — kyseli kapteeni yhä.
"Niinpä olen!" — huudahti luutnantti vihan vimmassa, lisäten: "Mutta minä en ole tullut tänne vaihtamaan koukkusanoja teidän kanssanne, vaan viemään teitä vankilaan! Antakaa minulle sentähden pitkiä puheita pitämättä miekkanne ja sanokaa nimenne!"
"Te tahdotte siis välttämättömästi saada tiedon nimestäni, herra luutnantti?" —
"Sanoinhan jo, että tahdon!" —
"No niin. Nimeni on Stålsköld, olen kapteeni Hänen Majesteettinsa sinisessä rykmentissä."
"Perhana! Oletteko kapteeni Stålsköld! Tämä hiton pimeä ja sade estävät tuntemasta vanhoja ystäviä ja tuttavia! Kuitenkin tuntui äänenne minusta tutulta."
"Kiitän onneani, että tapasin teidät, luutnantti von D——!" huudahti kapteeni Stålsköld. "Siitä on pitkä aika kun viimeksi kohtasimme toisemme, mutta toivoakseni olette voineet hyvin? Mutta ottakaa kuitenkin miekkani — oli minulle mieluista saada antaa se vanhalle ystävälle!" Hän oli päästänyt irti miekkansa ja tarjosi sitä luutnantti von D——lle, joka ei sitä kuitenkaan ottanut vastaan, vaan sanoi kohteliaasti:
"Pitäkää miekkanne, kapteeni hyvä. En tahdo ottaa sitä teiltä, vaikka viran puolesta täytyykin vaatia, että seuraatte minua ja saatte tyytyä seuraani."