"Suostun mielelläni tarjoukseenne, ja ne hetket, jotka seurassanne olen viettänyt, pidän iloisimpina hetkinäni!" vakuutti kapteeni.
"Mutta ennenkuin lähdemme täältä, täytyy teidän sanoa, mihinkä kapinan-nostaja, jonka te, luultavasti tietämättä asian oikeata laitaa, pelastitte oikeuden rankaisevista käsistä, on joutunut?"
"Tarkoitatteko sitä kunnon seppää, joka vasarallansa teki kauniimpia urotöitä, kuin kukaan seppä koskaan tätä ennen on tehnyt? Hän oli todellakin erinomainen. Jospa olisitte olleet näkemässä, luutnantti, von D——! Niin mestarillista taistelua en luultavasti koskaan enään saa tilaisuutta katsella!"
"En epäile, että mies oli yhtä taitava kuin urhoollinenkin, mutta sitä suurempi oli vahinko, että hän pääsi käsistämme ja sitä suurempi syy on epäillä, ett'ei hän ollut se, jolta näytti. Tätä nykyä parveilee öisin kaupungin kaduilla koko joukko käsityöläisiä, joiden laadusta saattaa luulla yhtä ja toista."
"Semmoinen on minulle, joka olen vaan pari päivää oleskellut Tukholmassa, aivan tietämätöntä. Mutta luulettekohan, että kukaan muu kuin seppä olisi kyennyt käsittelemään niin muodotonta asetta sellaisella ihmetyttävällä taidolla?"
"Tämä seikka todistaa tosin hänen ammattinsa todellisuutta, myönsi luutnantti von D——, mutta kuinka hyvänsä, niin huomasitteko, minnepäin hän meni?"
"En kuolemakseni sitä huomannut! Tosin kuulin porttia aukaistavan ja pantavan kiinni perästäni ja sen vuoksi on mahdollista, että hän meni johonkin läheiseen taloon, mutta varmaan en saata mitään sanoa."
Kapteeni Stålsköld puhui tahallansa valhetta erehdyttääkseen luutnanttia ja hänen seuralaisiansa, sillä ei hän tahtonut turhaan seppää pelastaneensa. Myös oli hän ryhtynyt äsken kerrottuun laveaan keskusteluun ainoastaan antaakseen hänelle aikaa pakoon pääsemiseen ja hän piti varmana, että tämä tarkoitus nyt oli saavutettu.
"Siinä on siis kaikki, mitä asiasta tiedätte?" kysyi luutnantti epäilevästi.
"Saakeli, luutnantti von D——! Olen jo sanonut enemmän kuin tiedänkään, olenhan jo sanonut yksin arvelunikin!"