Luutnantti kääntyi siihen ratsumieheen, jota olemme nähneet hänen jo kerran ennenkin puhutelleen ja joka ei ollut kukaan muu kuin aseettomaksi tehty poliisimies. Matala-ääninen keskustelu syntyi heidän keskensä, jonka jälkeen viimeksimainittu neljän ratsumiehen seurassa nelisti täyttä laukkaa siihen suuntaan, jossa tuo järjestyksen ylläpitäjille häpeällinen taistelu oli ollut.
Luutnantti von D—— laskeusi senjälkeen hevosen selästä ja käski yhden ratsumiehen tehdä samoin. Oman ratsunsa tarjosi hän kohteliaasti kapteenille.
"Olkaa niin hyvä, kapteeni ja nouskaa satulaan. 'Ferm'illäni' ei tosin ole kaikkia niitä oivia ominaisuuksia kuin sillä kelpo ratsulla, jolla ratsastitte Jankovitz'in tappelussa, kun valloititte Hatzfeld'in patterit, vaan toivon kuitenkin että olette tyytyvä."
Mutta kapteeni Stålsköld'iä ei voitu taivuttaa ottamaan vastaan tätä luutnantin erittäin kohteliasta tarjousta, ja sittenkuin monta molemminpuolista sanaa oli vaihdettu, nousi luutnantti von D—— vihdoin oman hevosensa selkään ja kapteeni nyt hevosettoman ratsumiehen.
"P——nan ikävä seikka tämä!" — sanoi luutnantti von D——, kun he hiljaista ravia ratsastivat eteenpäin.
"Mutta huuhtokaamme suuttumus alas takkavalkean ääressä lasilla vanhaa portviiniä. Ette luultavasti ensinkään tietäneet, että poliisien ahdistama seppä todellakin oli tehnyt itsensä syypääksi hyvin arveluttavaan rikokseen?"
"Sitä en saattanut likimainkaan aavistaa," vastasi kapteeni Stålsköld. "Näin vaan urhean miehen tukalan aseman, vihastuin kimppuun kävijöiden epäritarillisuudesta, sotia kolme yhtä vastaan ja tarjosin hänelle apuani, jota en luule että itse ylimaaherrakaan olisi häneltä kieltänyt, jos hän olisi minun asemassani ollut. Mutta mitä pahaa oli hän sitten oikeastaan tehnyt?"
"Hän oli kiihoittanut kerjäläisjoukon, muutamia humalaisia merimiehiä ja joukon muita kuljeksijoita hänen johdollansa koettamaan kaupunginvankilasta vapauttaa muutamia valtiollisia vankeja, joita siellä säilytetään. Hyökkäys ei kuitenkaan ensinkään onnistunut. Sillä kun kauvan oli pelätty jotakin sellaista, oli vartijoita lisätty moninkertaisiksi ja he olivat erittäin valppaita. Ryntääjät lähtivät sentähden heti pakoon, ja koko asia päättyi muutamien repaleisten roistojen haavoittamiseen, jotka todennäköisesti hirsipuussa saavat maksaa uhkarohkean yrityksensä. Mutta päämies pääsi pakoon, juuri teidän vuoksenne, kapteeni hyvä! Oltiin sitä paitsi kuultu halventavia lauseita Hänen Majesteetistaan kuningattaresta ja valtakunnan hallituksesta. Häntä auttaaksenne sekaannuitte hyvin ikävään asiaan."
"Älkää olko levoton, luutnantti hyvä. Kyllä minä asiani selvitän. Muuten en ensinkään tunne nykyajan valtiollisia selkkauksia, jonka vuoksi täytyy pyytääni, että hyväntahtoisesti lähemmin selittelisitte minulle niitä, sill'aikaa kuin me lämpimän takkavalkean ääressä, jota suuresti ikävöin, istumme ja nautimme hyvää portviiniänne."
"Vähine tietoineni antaudun teidän käytettäväksenne. Mutta tuo hiton sade pieksee ihmistä vasten kasvoja, niin että koskee. Hyvä, että pian olemme perillä."