Kapteeni Stålsköld'iin teki tämä tavaton liike, tämä määrätön hälinä ja rähinä omituisen, milt'ei tuskallisen vaikutuksen. Hänen korvansa olivat lukkoon menemäisillään ja hänen rintansa kävi hänelle ahtaaksi hengittää. Sanomattomalla vaivalla onnistui hänen vihdoin tunkeutua aina etumaisen vastaan-otto-salin ovelle asti. Siinä tuli ylipäällikkö Herman Fleming häntä vastaan.
"Hyvää huomenta, kapteeni! — tervehti Fleming — Kun äsken kävin kuningattaren puheilla, kertoi hän minulle, että teidän tähän aikaan pitäisi saapuman noutamaan joitakuita kiinnekirjoja, en tiedä minkälaisiin taloihin. Nuo kirjat ovatkin valmiit, jotta ne heti voitte saada, mutta muuten ei teidän sovi odottaa liian armollista kohtelua, sillä minun onnistui hyvin kehnosti lepyttää Hänen Majesteettinsa mieltä teidän käytöksestänne tuota seppää kohtaan."
Kapteeni Stålsköld kumarsi ääneti ylipäällikölle, joka pari askelta käytyänsä kääntyi takaisin ja sanoi: "Vielä sananen, kapteeni! Minä luulen, että teillä Hänen Majesteettinsa neuvon-antajien joukossa on joku sangen mahtava vihollinen, sillä muuan heistä on pyytänyt uskotella häntä, että teillä jo edeltäpäin oli tieto tuosta rettelöstä ja että seppä, jonka pelastitte, oli salainen liittolaisenne."
"Minun tietääkseni ja ymmärtääkseni ei pitäisi kenenkään Hänen Majesteettinsa neuvon-antajista olemaan minun viholliseni, sillä en tiedä ketään heistä tavalla taikka toisella loukanneeni" — vastasi kapteeni Stålsköld.
"Olkoon sen asian laita miten onkaan, varma on ett'en suonut Hänen Majesteettiansa luopumaan tuosta mielipiteestä, joka näyttää minusta niin mahdottomalta, kuin koskaan mikään. Mutta te saatte kohta itse tilaisuuden poistaa nuo epäluulot, joidenka alaiseksi te, epäilemättä ihan syyttömästi, olette joutuneet. Lopuksi saan ilmoittaa teille, ett'ei Tukholman seppien joukossa ole tavattu ketään, jota olisi voitu pitää sinä valeseppänä, jonka te kaappasitte lain rankaisevista kourista. Paras sentähden on, että pidätte tämän metelin salassa."
Ylimaaherran mentyä yhtyi kapteeni Stålsköld niiden joukkoon, jotka odottivat kutsumusta kuningattaren luo.
Pitkää aikaa ei hän vielä ollut odottanut, kun eräs sisään tullut kamariherra, kotvasen silmäiltyänsä läsnä olevia, astui hänen luoksensa lausuen: "Te kai olette kapteeni Stålsköld?" —
"Teidän palvelukseksenne, hyvä herra; — minä olen kapteeni Stålsköld."
"Hyvä — lisäsi kamariherra — Seuratkaa minua! Hänen Majesteettinsa tahtoo puhutella teitä."
Vastustelematta läksi kapteeni astumaan hienon oppaansa jäljissä, seuraten häntä erääsen sisä-huoneesen. Heidän huoneesen astuessaan seisoi Kristiina selkä oveen päin, nojautuen erästä pöytää vastaan, joka oli täpö täynnä asiakirjoja ja kaikenmoisia kirjoitusneuvoja. Hän keskusteli par'aikaa vilkkaasti, mutta matalalla äänellä pöydän toisessa päässä seisovan valtiokamariherran Gyllenström'in kanssa, jolle hän nyt kädellänsä antoi poislähdön merkin.