Paroni ja kapteeni Stålsköld eivät olleet tavanneet toisiansa sen ikävän kohtauksen jälkeen, jonka edellä olemme kertoneet. Viime mainitulle ei siis tämän pahimman vihamiehensä tapaaminen täällä kuningattaren työhuoneessa suinkaan tuntunut hauskalta, mutta hän hillitsi itsensä ja kesti järkähtämättömällä vakavuudella sen vihasta hehkuvan, ivallisen katseen, jonka paroni, syvästi kumarrettuansa kuningattarelle, sivumennen loi häneen. Nyt sekin seikka, josta Fleming oli puhunut, äkkiä selkeni kapteenille, sillä hän ei enää epäillyt, että paroni Gyllenström juuri oli tuo kuningattaren mahtava neuvon-antaja, joka oli kokenut tehdä häntä hallitsijattarensa silmissä kapinoitsijain liittolaiseksi. Kuningattaren viittauksesta lähti nyt kapteenin opaskin huoneesta pois.
Kristiina oli silminnähtävästi pahalla tuulella. Tänä aamuna oli hänelle allekirjoitettaviksi tuotu niin ääretön joukko hallitusta koskevia asiakirjoja, että hän niitä tarkastaissa ja allekirjoittaissa oli pannut kaiken kärsiväisyytensä alttiiksi.
Me emme tässä saa jättää huomaamatta, että Kristiina vielä tähän aikaan alkoi päivätyönsä kohta jälkeen kello neljän aamulla sekä että hän välttämättömästi vaati, jotta ainakin tärkeimmät hallituksen asiakirjoista näytettäisiin hänelle. Lähinnä seuraavien vuosien kuluessa muuttuivat nämät molemmat kohdat: edellinen aamutorkuksi, jälkimäinen inhoon kaikkeen, mikä vaan vähimmälläkin tavalla koski hallitustoimia.
Nurjamielisyyden tuiman katseen loi hän nyt rypistettyjen kulmakarvojen alta kapteeniin, joka nöyrästi vartoen seisoi ovella. Nuoren sotilaan kalpean kasvonmuodon olivat tieto kuningattaren suuttumuksesta ja siitä syntynyt mielipaha sekä ne katkerat tunteet, jotka parooni Gyllenström'in äskeinen läsnäolo oli saanut hereille hänen sydämessänsä, entistä enemmän kalventaneet. Nämät alakuloisuuden ja tuskan piirteet kapteenin kasvoissa huomasi nuori hallitsijatar heti. Ainoaksi syyksi tähän arveli hän kapteenin mielessä syntynyttä pelkoa ja katumusta siitä, että hän auttamalla seppää tuossa yöllisessä kahakassa oli tehnyt itsensä hänen, kuningattaren, vihaan ja mielipahaan syypääksi. Mutta tuo tuollainen pelko ja nöyrä katumuksen tunne kutkutti Kristiinan itserakkautta ja lievensi hänen silmissänsä melkoisesti kapteenin tekemää rikosta. Sentähden valkenikin hänen synkkä muotonsa vähitellen ja ääni, jolla hän vihdoin kapteenia puhutteli oli paljoa suopeampi sitä, jota hän alkuansa oli pitänyt varalla häntä varten.
"Te olette tänään niin hämmästyneen näköinen, kapteeni Stålsköld. Mikä on syynä teidän mielenliikutukseenne?" — kysyi hän.
"Teidän Majesteettinne!" — vastasi kapteeni — "Minä olen kuullut, että käytökseni eräässä tilaisuudessa on esitetty Teidän Majesteetillenne aivan vääristetyssä muodossa, jotta sen kautta onnettomuudekseni olen joutunut Teidän Majesteettinne vihoihin."
"Totta on, että kovasti olen moittinut käytöstänne silloin, — mutta ehkäpä onkin syy liialliseen intoonne vetää miekkaanne haettava mieltymyksessänne sota-elämään ja sotaisiin menoihin, joka mieltymys teissä pitkällisen tottumuksen kautta kenties on muuttunut toiseksi luonnoksi?"
"Tietysti vaikutti tämä Teidän Majesteettinne nyt mainitsema seikkakin jossain määrin päätökseeni, mutta pääsyynä siihen oli kuitenkin silloinen vaikea asemani. Kunniantuntoni ei millään muotoa sallinut minun huoletonna katsella, mitenkä kolme aseellista miestä kylmäverisesti pistivät kuoliaaksi neljännen aseettoman. Syvimmässä alamaisuudessa pyydän, että Teidän Majesteettinne ottaa erittäin tämän kohdan asiassa huomataksensa, vedoten sen ohessa Teidän Majesteettinne tunnettuun mielen ylevyyteen."
Kokenein hovimieskään ei olisi voinut laskea sanojansa taitavammin eikä onnellisemmin, sillä Kristiinan mielen ylevyyteen ei kukaan milloinkaan menestyksettä vedonnut.
"Niinpä niin; olihan kai urhean soturin vaikea tuollaista katsella — sanoi hän muutaman hetken mietittyänsä. — Mutta kuitenkaan ei näytä aivan mahdottomalta, että te olisitte tunteneet tuon miehen, joka valhetteli olevansa seppä, sekä että teillä edeltäpäin olisi ollut tieto niistä tuumista, joita hän puuhaili. Te läksitte häistä ennenkuin muut vieraat ja huomioon on otettu, että te kaiken juhlan kuluessa olitte erittäin hajamielinen, jotta teidän ajatustenne arvellaan liikkuneen jossakussa kaukana häätalosta tapahtuneessa toimessa."