"Hyvä että olette tyytyväinen, kapteeni Stålsköld, sillä en olisi tahtonut tehdä tätä vastoin mieltänne."
Silloin tuli sisälle kamariherra ja ilmoitti että kreivi Magnus pyysi päästä kuningattaren puheille.
"Pyytäkää kreiviä astumaan sisälle", sanoi kuningatar ja sanottuaan kapteenille, että hänen virkatoimensa pian alkaisi, sekä kehoitettuaan häntä käymään asian-omaisten luona, antoi hän kapteenin lähteä pois.
Heti senjälkeen tuli sisälle tuo mahtava suosikki kuninkaallisella komeudella ja käytöksellä.
9 LUKU.
Lokakuun 20 p. vuonna 1650, jolloin Kristiina kuningattaren kruunaus tapahtui, oli sunnuntai. Jo aikaisesta aamulla olivat tukholmalaiset ja ne, jotka maaseuduilta olivat kruunauksen tähden matkustaneet Tukholmaan, liikkeessä. Äärettömän suuri kansajoukko tulvaili linnaan ja suureen kirkkoon, sekä niille kaduille, joita pitkin loistavan kruunausjoukon piti kulkeman. Ainoastaan harvalukuinen vähemmistö niistä monista tuhansista, jotka halusivat päästä kirkkoon, saattoi saada sijaa siellä. Muut ympäröivät temppelin elävällä muurilla. Tungos oli kaikkialla kauhea. Kun ylen määrin loistava ja komea juhlakulkue lopulta lähti liikkeelle, oli moni vaarassa likistyä kuoliaaksi.
Ei koskaan sitä ennen ja tuskin myöhemminkään ole Tukholmassa nähty niin mahtavan komeata kohtausta, eikä Ruotsissa niin loistavaa kruunausta. Kulkueen etupäässä oli eräs hevois-henkivartijakaartin osasto. Kuningattaren kallis-arvoisia juhlavaunuja veti neljä lumivalkeata, hopeakenkäistä hevoista, ja niiden kummallakin puolella ratsasti valtakunnan etevimpiä kenraaleja, miehiä, jotka kolmenkymmenenvuotisessa sodassa olivat hankkineet katoamattomia ansioita itselleen Ruotsin suhteen ja kuolematonta kunniaa historiassa, niinkuin Königsmarck, Wittenherg ynnä moni muu. Heidän kanssaan kilpaili tuhlaavassa komeudessa nuot viisi korkeata valtiovirkamiestä, joiden ajokalut eivät olleet kuningattaren ajokaluja paljoa huonompia, ja joiden joukkoon silloin luettiin miehiä semmoisia kuin Akseli Oxenstierna, Pietari Brahe, sekä i'äkäs sotamarski Jaakko de la Gardie, venäläisten ikimuistettava voittaja. Näitä lähimpänä ajoivat valtioneuvokset, jotka tässä tilaisuudessa osoittivat yhtä suurta loistoa, ja sitten valtakunnan muut mahtimiehet, aina säätynsä ja arvonsa mukaan. Kuningattaren ent. opettaja, Juho Matthiaksenpoika, piti tavanmukaisen kruunaussaarnan, itse kruunauksen toimitti valtion ja kirkon-asioissa hyvin ansiokas Upsalan arkkipiispa, Juho Lenaeus. Kun juhlallisuus kirkossa oli tapahtunut, palasi kruunaus-joukko samassa järjestyksessä linnaan, jossa juhla-ateria oli valmistettu osan-ottajille.
Mutta rahvaastakin, joka tiheissä joukoissa ympäröitsi kuninkaanlinnaa, oli pidetty huolta. Alhaalla torilla vuoti viiniä runsaasti monesta suihkukaivosta, ja moni söi maukkaasti sinne asetettua tavattoman suurta "kruunaus-härkää". Tungos ei täälläkään ollut vähempi kuin se, joka oli ollut suuren kirkon luona, ja niillä kaduilla, joita myöten kruunausjoukko oli kulkenut. Olipa melua ja temmellystä, jota ei mitenkään saata kuvata. Ei voinut kuulla lähimmän naapurin sanoja, joll'ei tämä puhunut erittäin kovaa. Ja mitä illemmäksi tultiin, sitä enemmän kasvoi melu, vieläpä samassa määrässä, kuin viinijumala ennätti tunnetulla tavallaan vaikuttaa läsnä oleviin.
Noin k:lo 9 aikana alkoi tulitus, joka sitten taukoamatta kesti puoli-yöhön saakka. Jo ensimmäisiä, verrattain vähäpätöisiä raketteja vastaan-otti kansa äänekkäillä hurraa-huudoilla. Hetki hetkeltä tuli mieli-ala yhä iloisemmaksi. Toiset nauroivat, toiset lauloivat, toiset taas huusivat voimiensa takaa. Mutta ne, jotka jo olivat väsyneet tahi kyllästyneet näihin toimiin, huvittelivat tappelulla. Usealla eri taholla ja muutamissa joukoissa oteltiin sydämmen pohjalta ja tehtiin monta urhoollisuuden näytettä, ikäänkuin olisi ollut kysymyksessä sota kunninkaan ja valtakunnan puolesta. Haavoitetuista ja kaatuneista ei saanut näin juhlallisessa tilaisuudessa olla puutetta; monta kannettiin pois enemmän kuolleena kuin elävänä ja moni aivan hengetön oli saanut sankarikuolon.
Semmoinen oli elämä linnan ulkopuolella ja ympärillä, kun kapteeni Stålsköld lähti linnasta. Hän oli sinä päivänä ollut vahti-adjutanttina, mutta noin k:lo 10 aikana illalla oli eräs toinen kaartin-upseeri tullut hänen sijaansa. Niin päästyään vapaaksi päätti hän sekaantua kansajoukkoon ja kuluttaa aikaansa katselemalla kuinka kansa huvittelihe. Sitä paitsi oli hänellä yhtä toista miettimistä, ja sen luuli parhaiten saattavan tapahtua ulkona raittiissa ilmassa, sill'aikaa kuin käveli ympäri varsinaisetta päämäärättä, mihin hyvänsä sattumus hänen veikin.