Kuitenkin päätti hän antaa niin kalliisti kuin suinkin maksaa henkensä, sillä vaikka hän huomasi, että hän aseiden käyttämisessä oli viittaan puettua miestä paljoa etevämpi, huomasi hän kuitenkin, että hän ajan pitkään sortuisi, etenkin koska hänen kaksi muuta vastustajaansa taas lähestyivät ja tällä kertaa jykevät sauvat aseina, jotka he tähän asti olivat pitäneet vaatteisinsa kätkettyinä. Avusta ei ollut paljon toivoa, sillä ainoastaan muutamia asuttuja taloja oli tällä poikki-kadulla ja ainoastaan harvoin poikkesi joku yksinäinen kulkija illoin sille. Vähän siis olisi tässä auttanut avun huuto, hätäkeino, johon kapteeni hyvin vastenmielisesti olisi ryhtynyt, koska sellainen hänen käsityksensä mukaan ei ollut sopivaa.
Ainoa pelastuksen mahdollisuus hänellä olisi luottaa itseensä ja jos mahdollista oman taitavuutensa avulla voittaa väkivallan tekijät. Hän koetti sentähden äkillisellä hyökkäyksellä haavoittaa vastustajaansa, vaan viittaan puettu mies oli varoillaan ja vetäytyi muutaman askeleen takaisin.
Näkyi selvästi, että hän, tietäen huonommuutensa, kylmäverisesti miettien odotteli sitä täydellistä väsymystä, joka kapteenin haavoitetusta tilasta ennemmin tahi myöhemmin välttämättömästi tulisi, senjälkeen sitä helpommin tappaaksensa melkein aseettoman vihollisen. Sentähden vältti hän huolellisesti joka asentoa, joka olisi saattanut hänen itsensä vaaraan, ja pysyi kokonaan puolustuksessa. Ehkä tahtoi hän myöskin antaa apulaisillensa heille tulevan osan lopullisesta voitosta.
Kun kapteeni Stålsköld huomasi, ett'ei hän voinut pettää vastustajaansa, jonka erin-omainen varovaisuus oli vastapainona hänen suuremmalle taitavuudelleen, niin sammui viimeinenkin toivon kipinä hänessä. Samalla sai hän myös niin tuiman kangin-iskun päähänsä, että hän melkein meni tainnoksiin.
10 LUKU.
Olemme muistuttaneet, että ainoastaan harvoja taloja oli äsken mainitun poikkikadun varrella. Yksi niistä harvoista oli Aake Berg'in talo, joka sijaitsi kappaleen matkaa eteenpäin siitä paikasta, jossa tappelu oli. Tähän taloon ja samaan saliin, jonne jo kerran ennenkin olemme kurkistaneet, muuttuu kertomus nyt.
Samat viisitoista "P.C.G. seuran" jäsentä, jotka olivat miettineet tuuman hyökkäykseen kaupungin vankilaa vastaan, jonka hyökkäyksen onnettoman päätöksen tunnemme, ovat siellä taas ko'ossa. Hekin ovat kuningattaren kruunausjuhlan viettämispuuhissa, ja jalolla Xereres-viinillä on hyvä menekki.
"Juon tämän maljan Tukholman kaupungin onneksi, ja sen sallimuksen muistoksi, joka laittoi niin, ett'ei kruunaus ikivanhan tavan mukaan tapahtunut Upsalassa!" sanoi Niilo Skunk.
"Eläköön Tukholman kaupunki, eläköön se sallimus, joka taistelee puolestamme!" huudahti Jakobsson.
"Eläköön Tukholma ja kruunaus!" huusivat kaikki, nostaen pikarit huulillensa.