"Olet siis vakuutettu siitä, että sillä taika-uskolla, joka on kansassa, on jokin merkitys?" kysyi pormestari Niilo Niilonpoika, kääntyen Niilo Skunkiin.
"Älä nimitä sitä taika-uskoksi, sillä sen merkitys on paljoa korkeampi kuin semmoinen. Jokaisella kansalla on ollut Sibyllansa, joka ihmeteltävän todenmukaisesti on ennustanut tulevia kohtaloita. Roomalaisilla oli onni saada osa Sibyllansa ennustuksista kirjoitettuina, mutta useimmat muut kansat eivät ole päässeet tätä etua nauttimaan. Sentähden ovat hänen ennustuksensa heidän keskensä suurimmaksi osaksi hävinneet, kun sitä vastaan varsin harvat ovat suullisten kertomusten kautta säilyneet tuleviin aikoihin, tuleville polville. Näitä harvoja on pidettävä erittäin tärkeinä, sillä ne puhuvat lahjomatonta totuutta. Sellainen peruuttamaton ennustus on sekin, joka mainitsee, että Tukholmassa kruunattu Ruotsin hallitsija tulee vaan hyvin lyhyen ajan kantamaan kuninkaallista purppuraa.
"Tulkoon tämä aika niin lyhyeksi kuin mahdollista, sillä me tarvitsemme ruhtinasta, joka tietää pitää arvossa rakasta Ruotsiamme, ja joka ymmärtää kunnioittaa kansan oikeuksia!" sanoi Jakobsson.
"Eläköön prinssi!" huudahti Niilo Niilonpoika, nousten seisaallensa ja kohottaen pikaria. Kaikki muut noudattivat hänen esimerkkiänsä, ja huusivat yhdestä suusta: "Eläköön Kaarle Kustaa, Ruotsin toivo".
Sitten otettiin, erään läsnä-olijan ehdoituksesta, keskusteltavaksi kysymys: "Pitäisikö ja millä tavoin jouduttaa sallimusta tekemään kuningattaren hallitus-ajan niin lyhyt-ikäiseksi kuin mahdollista?"
Kaikki arvelivat sen hyväksi olevan toimittavan, mutta kehoittivat kuitenkin mitä suurimpaan varovaisuuteen, ja mahdollisuuden mukaan välttämään väkivaltaisia toimia. Tuo onnistumaton hyökkäys vankilaa vastaan ja se vaara, jossa useammat läsnä olevista, mutta etenkin Jakobsson olivat olleet, oli vieläkin niin tuoreessa muistossa, että nämätkin, vaikka olivat "P.C.G. seuran" uhkarohkeimpia ja kiivaimpia jäseniä, näyttivät niin arvelevilta, ett'ei yksikään ääni puolustanut metelisten kohtausten toimeenpanemista.
"Ei ole sopivaa eikä viisasta mennä aikaansa edelle", sanoi Niilo Niilonpoika. "Olemme huomanneet, että sellainen kostaa itsensä puolesta. Sitä vastoin täytyy meidän sitä uutterammin koittaa sen saavuttamiseksi hiljakseen horjahduttaa perustuksiltansa ne kiitollisuuden tunteet kuningatarta kohtaan, joita vielä monessa kohden löytyy, sekä salaa kiihdyttää tyytymättömyyttä häneen. Eikä meidän siinä, tarkoin ajatellen, tarvitse käyttää muita keinoja kuin totuutta. Sillä hänen virheensä ovat niin lukuisat ja erehdykset hänen hallituksessaan niin suuret, että ne, oikeassa valossaan esiteltyinä, riittävät herättämään kuinka paljon mielenkarvautta tahansa. Meidän pääasialliseksi työksemme tulee selittäminen: meidän tarvitsee ainoastaan selittää ja huomauttaa niitä vihattavia toimia, joihin hän sekä hänen suosikkinsa ja ulkomaalaiset seikkailijat ryhtyvät, ja jo sellaisen huomauttavan selvityksen kautta saamme toimeen arvaamattoman paljon asiamme hyväksi. Aineista ei meillä myöskään tule olemaan puutetta, sillä jok'ikistä ulkomaista kerskailijaa, joka itseänsä rikastuttaakseen käy kuningattaren hovissa, saatamme tässä suhteessa käyttää hyväksemme."
"Hyvä on, että heistä edes tulee jotakin hyötyä maalle ja valtakunnalle!" lausui Jakobsson.
"Yhtä kalliiksi kuin he tulevat kuningattarelle ja kuningattaren kautta valtakunnalle, yhtä kalliiksi tulevat meidän kauttammekin hänelle!" sanoi Aake Berg.
"Tokkohan meillä on mitään toivottavana prinssiltä? Onkohan hän, tuleva maan-isä, saattava väliäpitämättömästi katsella, kuinka meidän hirveän oppinut sinisukkamme saattaa Ruotsin perikadon partaalle, kehoittamatta kansaa, jonka rakkaus hänellä on, järjestykseen ja vapauteen?" kysyi Jakobsson.