"Unohditpa lisätä: kun sitä paitsi ajattelee sinun varjoakin pelkäävää jänisluontoasi, Pertti Månsson hyvä!" sanoi Jakobsson nauraen.
"Olen kerrassaan päättänyt olla suuttumatta sinun pistopuheistasi, mutta arvelenpa kuitenkin, ett'ei sinun sopisi niitä kuitenkaan niin tuhlaavasti käyttää", vastasi Pertti Månsson pahoillaan.
"No, no, älä nyt toden teolla vihastu. En tosin tarkoittanut mitään pahaa, mutta pitäisihän sinun itsesikin tunnustaa, ett'ei sinulla juuri ole jalopeuran rohkeutta ja että varomattomasti lentävä pääskynen voipi saada sinun sydämmesi vapisemaan. Kun näin puhun, pitää sinun tarkoin huomata, että poikkeuksena pidän erinomaisen urotyösi tuona muistettavana iltana. Vahinko vaan, että niin kehnosti vetäydyit pois loppunäytöksestä".
"En ole mikään uhkarohkea uskalikko niinkuin sinä, mutta muuten on minulla rohkeutta kylläksi niin paljon kuin tarvitsenkin!" vastasi Pertti Månsson jyrkästi.
"Sinä olet hyvin itsekäs", jatkoi Jakobsson leikillisesti, "sillä et ajattele, ett'ei siinä ole kylläksi, jos on rohkeutta kyllin omiksi tarpeiksi, vaan sitä täytyy olla vähän yli tarpeenkin lähimmäisensä varalta".
"Mitäs tämä!" huudahti Pertti Månsson samalla ja peräytyi muutamia askeleita taaksepäin.
"Tässä on meillä heti todistus siitä, että kaikki, mitä sinusta olen sanonut, on aivan totta!" sanoi Jakobsson. "Mikä mielikuvituksesi hirmukuva taaskin sai sinut hypähtämään pelosta? Tahi millä tavoin huomasit turvallisuutesi joutuneen vaaraan? Tuleppas nyt! En ai'o odotella kummitusjuttujesi loppupäätöstä".
"Älä laske leikkiä, vaan katso eteesi, niin näet astuskelevasi veressä ja murhatun ihmisen olevan pitkällään kadulla".
Nämät sanat kuultuaan säikähti Jakobsson vuorostaan. Hän kiiruhti tarkastamaan asian laitaa ja huomasi sen yhtäpitäväksi Pertti Månsson'in sanojen kanssa.
"Piru vieköön! kun ei sallimus vähää aikaisemmin tuonut meitä tänne estämään sitä väkivaltaista tekoa, joka täällä on tapahtunut. Olen vakuutettu siitä, että äsken kuulin juuri pakenevien murhaajien askeleet. Saattaapa rosvot askeleistaankin tuntea, — semmoiset ihmiset, joiden rinnassa on rauhallinen omatunto, eivät polje niinkuin he. Tuo onneton näyttää kuuluvan työväen luokkaan, eivätkä hänen vaatteensa ole kudotut tämänvuotisesta sadosta. Mitä pirua he ovat tahtoneet sellaiselta köyhäparalta. Ja ankaran iskun on mies saanut. Alaleuka on eroitettu kokonaan kaikesta yhteydestä muiden kasvojen osien kanssa, ja ase on sitä paitsi tunkeutunut kaulaan. Luultavasti on henkikurkku poikkileikattu. Kaikissa tapauksissa on se onni onnettomuudessa: en luule hänen kauvan tarvinneen kitua kuolontuskissa."