"On, alakerran viheriä kamari. Se on Elsan huone, mutta hän saa sill'aikaa tyytyä johonkin muuhun", vastasi Aake Berg ja lisäsi: "Seuratkaa minua. Minä käyn edellä tietä näyttämässä".
He lähtivät liikkeelle. Portailla tapasivat he portinvartijan lyhty kädessä, ja sen valossa menivät he porstuan, sekä toisenkin etuhuoneen läpi pienempään, kahden kynttilän valaisemaan huoneesen, jonka seinät olivat sivellyt viheriällä öljymaalilla.
Tänne laski Jakobsson taakkansa ja Pentti Esanpoika astui tutkimaan ja sitomaan haavoja, ja tämän toimen kestäessä piti hän seuraavan yksinpuheen, jota läsnä-olevat jännitetyllä tarkkuudella kuuntelivat: "Alan päästä, sillä ihmisessä on pää kuitenkin pää-asia. Siinä oleva haava ei ole juuri vaarallinen, vaikka se on ollut vähällä halkaista aivot, mutta hyvä kallo kestää kovankin lyönnin. Se, joka on antanut tämän muuten kelpo iskun, on käyttänyt ryhmysauvaa tahi muuta semmoista lyömä-asetta. Se saa jäädä toistaiseksi."
Tässä pysähtyi Pentti Esanpoika hiukan, aukaisten kapteenin takin katsoakseen, miten kapteenin rinnassa olevan haavan laita oli, josta verta kovasti vuoti.
"Tämä on pahempi! Tämä on pahempi", jatkoi hän sitten. "Sydän kyllä vielä sykkii, vaan varsin heikosti. Saanut vuotaa liian kauvan. Mutta jos ase on tunkeutunut keuhkokalvoon, niin sammuu pian vähäinenkin jälellä oleva hengen kipinä. Pidäppäs näitä siteitä hetkinen, Jakobsson".
Pentti Esanpoika otti esiin pienen pullon taskustansa, tiputti vähän sen sisällöstä ammoittavaan haavaan ja sitoi sen sitten semmoisella nopeudella ja taitavuudella, joka todisti täydellistä mestarillisuutta välskärin ammatissa.
"Jos olisi ollut kysymyksessä luodin ulos-ottaminen tämmöisestä haavasta, en olisi tahtonut antaa kuutta killinkiäkään siitä elonkipinästä, joka tässä nuoressa miehessä on! Mutta auttakaa minua riisumassa vaatteita, niin saamme nähdä, mitä sitten on tehtävä. Mutta varovasti, varovasti!"
Kun tämä oli tehty, rupesi Pentti Esanpoika pitämään huolta niistä haavoista, joita kapteenilla oli vasemmassa kädessä.
"Hänellä täytyy olla voimia kahden edestä, jos hän kestää kaiken tämän! Vahvimmat sotamiehet, jotka milloinkaan vuosivat verta Saksanmaalla, sortuivat vähemmästäkin. Mikähän hiton ase se on saattanut olla, joka on tehnyt nämät haavat käteen. Kalpa ei se ole saattanut olla".
Kun nämät ja vielä kapteenin oikeassa olkapäässä oleva pienempi haava oli sidottu, tuli viimein hänen päänsä vuoro saada hoitoa.