"Tehkäämme niin", vastasi Pentti Esanpoika. "Ja minä koetan toista annosta. Joll'ei se auta, silloin en tiedä mitään keinoa".
Sill'aikaa kuin hän valmisti lääkettä, ilmoitti Jakobsson hänelle aikomuksensa lähteä kaupungille. Kuitenkin lupasi hän pian palata, toimitettuaan ne tehtävät, jotka vaativat hänen läsnä'oloansa, ja jotka koskivat osaksi häntä yksinään, osaksi kapteenia, sillä hän aikoi ilmoittaa päällikkökunnalle sattuneesta tapaturmasta. Samassa tuli sisälle Aake Berg ja suostui antamaan Pentti Esanpojalle mahdollisesti tarvittavaa apua, joten hän teki Jakobsson'in läsnä-olon tarpeettomaksi. Kun tämä oli lähtenyt, syntyi jälelle jääneiden kesken seuraava puhelu.
"Tarvitsette välttämättömästi vähän lepoa", sanoi Aake Berg.
"Sen teen niin pian kuin olen antanut juoman, jota nyt valmistan sairaalle. Vastaiseksi en kuitenkaan uskalla poistua kauaksi. Voinhan levähtää tuolla sohvalla," vastasi Pentti Esanpoika.
"Sitä en salli, sillä sellainen lepo ei ole minkään arvoinen, mutta minä olen laittanut kuntoon viereisen huoneen teitä varten. Minä herätän teidät vähimmänkin vaaran oireen näyttäytyessä, niin että voitte olla aivan levollinen.
"Epäilemättä olisi laita niin," vastasi Pentti Esanpoika. "Mutta jos sallimus suokin hänen jäädä eloon, niin käy paraneminen kuitenkin sangen hitaasti ja useita viikkoja saattaa kulua, ennenkuin hän paranee sen vertaa, että hän voidaan muuttaa tästä huoneesta. Saatpa siis olla varoillasi, että hänestä saat sangen pitkä-aikaisen vieraan".
"Minä jätän huoneeni kernaasti määräämättömäksi ajaksi tämän nuoren miehen käytettäväksi, joka hallituksen vihan uhalla pelasti ystäväni Jakobsson'in vaarallisimmasta tilasta, johon ihminen voi joutua. En myöskään säästä mitään vaivoja, jotka voivat edistää hänen paranemistaan. Myöskin Amalia on tarjonnut apuansa ja haluaa ottaa osaa sairaan hoitoon".
"Hyvä on, Aake, että vaimosi ottaa sairaan-hoitajan toimen, sillä ystävällinen vaimon hoito lisää tavallisesti palaavan terveyden edistymistä. Hänen päätöksensä hyväksyn sentähden mielelläni, mutta sitä vastoin on toinen seikka, joka vähäsen saattaa minut levottomaksi".
"Ja mikä sitten?" kysyi Aake Berg.
"Se koskee Elsaa. Voitko käsittää, Aake, että hän jo eilen illalla pistäytyi tänne kuulustelemaan, mitenkä laita oli ja tarjotakseen apuansa minulle! Hänen apuansa! Mutta tuolla rakkaalla lapsella on niin hellä sydän, että hän kärsivän lähimmäisensä tähden valvoisi taivaansiniset silmänsä turmiolle. Minä pääsin hänestä tällä kertaa lupaamalla, että vast'edes suostuisin hänen pyyntöönsä. Vaan arveluttaa kuitenkin tehdä tätä".