"Sitä en luule. Hän puhui unissa ja saman nimen on hän jo useasti toistanut tänään. Siinä on joku salaisuus, jonka tutkiminen ei ole meidän asiamme."
Kun kapteeni taas hengitti levollisemmin, lausui Aake Berg: "Te unohdatte levon. Uskallan muistuttaa siitä".
"Tahdonpa tehdä sinulle ja luonnolle mieliksi, Aake, vaan älä unohda herättää minua sairaan ensimäisistä levottomista liikkeistä", vastasi Pertti Esanpoika, ja meni ulos samasta ovesta, jonka kautta Elsa edellisenä iltana oli tullut ja kadonnut.
Aake Berg ei ollut kauvan ollut yksinään sairaan kanssa, kun ulkomainen ovi huoneesen aukeni ja nainen astui sisään. Se oli Amalia, Aake Berg'in vaimo, tuskin kolmenkymmenen vuotias nainen, jonka muotoa, liioittelematta, voi sanoa kauniiksi. Hänen keskikokoinen vartalonsa oli tanakka ja lihavanläntä, vaan ei kuitenkaan siihen määrään, että olisi loukannut sopusuhtaisuuden sääntöjä. Hänen käyntinsä olikin keveä, samoin kuin hänen käytöstapansa viehättävä ja miellyttävä. Hänen tummansiniset silmänsä ilmaisivat tyytyväistä ja iloista mieltä, koko hänen olentonsa todisti, että hän perheenhaltijana oli toimelias, emäntänä vieraanvarainen.
Kun haavoitettu kapteeni hetkisen oli ollut molempien puolisojen keskuslelu-aineena, joka tapahtui kuiskaavalla äänellä, ett'eivät häiritsisi häntä, nosti Aake Berg kysymyksen Elsasta ja tavasta, jolla estäisivät hänen ottamasta osaa sairaan hoitoon. Kuten Pentti Esanpoika oli ennustanut, ei Amalia pitänyt asiaa ensinkään niin arveluttavana kuin nuo molemmat miehet olivat kuvailleet.
"Meillä naisilla", lausui hän, "ei suinkaan ole niin helposti voitettua sydäntä, kuin te miehet äärettömän ylpeytenne sokaisemina tavallisesti otaksutte. Tuhat kertaa helpommin saamme teiltä suurinta imartelua ja tulisinta ihailemista, kuin te meiltä saatte ainoatakaan edullista ajatusta tahi vähintäkään hyväksyvää arvostelua sydämessämme, vaikka me olemme niin kohteliaita, että me säälistä pidämme nämät meidän ajatuksemme teidän erinomaisesta keskinkertaisuudestanne salassa. Ett'ei meitä niin helposti anasteta, siitä pitäisi sinulla itsellä, Aake, olla jonkunlaista kokemusta. (Hän hymyili tätä lausuessaan veitikkamaisesti). Minä tosin pidän tarpeettomana, että Elsa sekaantuu tähän asiaan, etenkin koska voimme tulla toimeen ilman häntä, vaan jos hän välttämättömästi tahtoo auttaa minua, niin en huomaa siinä mitään pahaa, sillä minä luotan, että sisareni, vaikka onkin nuori ja tottumaton, tietää käyttäytyä nuorta aatelismiestä kohtaan, kuten sopii".
Aake Berg ponnistelihe antamaan asialle totisemman merkityksen, vaan kun hän pian huomasi, että se olisi turhaa työtä, tyytyi hän vaimonsa lupaukseen koettaa estää Elsaa ollenkaan sekaantumasta tähän asiaan. Kokonaan tyytyväinen ei Aake Berg kuitenkaan ollut vaimonsa lupaukseen, sillä hänen mielestään olisi pitänyt vakaasti ja varmasti kieltää Elsalta sitä, joka nyt jätettiin hänen oman päätöksensä varalle. Myöskin tiesi hän, ett'ei Pentti Esanpoika hyväksyisi hänen sopimustaan, sillä hän tunsi liian hyvin tuon syvästi juurtuneen epäluulon, joka tällä oli kaikkea kohtaan, jolla oli aatelinen nimi, sekä etenkin nuoria aatelismiehiä kohtaan. Rajaton kunnioitus vaimoansa kohtaan esti häntä enempää koittamasta järkyttää hänen luottamustaan vaimon itsenäisyyteen ja vakavuuteen, ja sydämmessään päätti hän jättää tuon tukalan toimen Pentti Esanpojalle, joka ikänsä ja myöskin sukulaisuutensa vuoksi oli siihen paremmin sopiva.
Puolipäivän aikaan palasi Jakobsson retkeltään kaupungissa. Hän sanoi ilmoittaneensa asian-omaiselle päällystölle kapteenin onnettomuuden sekä myöskin poliisivirastolle tehneensä ilmoituksen tapahtumasta. Täältä oli hän saanut sen tiedon, että henkilö, joka kapteeni Stålsköld'in keralla tavattiin kadulta, oli tunnettu karanneeksi elinkautiseksi vangiksi, joka luullaan astuneen manalan majoihin, omassatunnossaan monta murhaa, joista häntä oli epäilty. Muuten oli niin monta väkivaltaista tekoa tehty sinä yönä ja niin paljon meteliä tapahtunut, ett'ei niistä vielä ollut ehtinyt saapua lähempiä tietoja.
12 LUKU.
Kauvan taistelivat elo ja kuolo ankarasti nuoren kapteenin hengestä ja ainoastaan vaivoin onnistui Pentti Esanpojan taitavuuden, jota voimakkaasti auttoi Jakobsson'in, Aake Berg'in, Amalian ynnä usean muun alttiit ponnistukset ja hellä hoito, masentaa viikatemiehen voima ja saattaa lopullinen voitto elämän ruusuposkiselle enkelille. Sillä välin kun kapteeni Stålsköld virui sairasvuoteella riensi kuningatar Kristiina ja hänen hovinsa huvista huviin milt'ei raivokkaalla innolla.