"Ja mitenkä on haavoitetun kapteenin laita nyt?" jatkoi Kristiina.
"Onko teillä mitään tietoa siitä luutnantti von D——?"
"Sen mukaan mitä olen kuullut kerrottavan, on hän vähän paranemaan päin, vaan itse en ole, paha kyllä, ollut häntä katsomassa. Pitemmän ajan lienee hän ollut elon ja kuolon vaiheilla".
Kuningatar muuttui ajattelevan näköiseksi.
"Ja ken", kysyi hän hetken vaiti-olon jälkeen, "on hoitanut häntä?
Minun tietääkseni hänellä ei ole ketään omaisia Tukholmassa?"
"Hän kuuluu yhä vielä olevan saman porvarin huoneessa, johon hän haavoitettuna ensin kannettiin".
Kuningatar otti sitten tiedon tämän porvarin nimestä sekä paikasta, jossa hänen talonsa oli. Kun luutnantti von D—— oli antanut hänelle tiedon siitä, lausui Kristiina: "Vaan tullakseni käsikirjoitukseen, mitä koskee sen sisältö?"
"Se näyttää olevan kertoelma sinisen rykmentin urotöistä, ja ne tappelut, joihin tämä rykmentti on ottanut osaa, ovat siinä kerrotut. Muuten olen niin vähän silmäillyt sitä, etten voi sanoa, mitä siinä muuta on".
"Antakaa minun nähdä kyhäelmä", sanoi kuningatar. Luutnantti ojensi sen hänelle.
"Ymmärrättekö latinaa, luutnantti von D——?" kysyi Kristiina, kun hän oli huomannut, että kysymyksessä oleva kyhäelmä oli kirjoitettu tällä kielellä.
"Ainoastaan mitättömän vähän … muutamia muistelmia kylläkin lyhyestä opinto-ajastani. Myöskin täytyy minun toden mukaan tunnustaa, että minun on ollut sangen vaikea ymmärtää ystäväni, klassillisissa kielissä taitavan kapteenin sydämen purkauksia".