Kristiina istuutui nyt tuolille sekä alkoi aluksi selailla kirjoitusta. Sitten luki hän sivun, luki seuraavan ja näytti erittäin mieltyneen sisältöön. Toisen jalkansa keikahutti hän tuolin käsipuulle, toisen ojensi hän eräälle hänen edessään olevalle tuolille ja tässä, meidän käsityksemme mukaan naiselle sangen vähän sopivassa asemassa, — johon asemaan kuningatar hienoimmissakin seuroissa asettui, — jatko hän pitkän ajan lukemistaan.
Luutnantti von D—— oli aivan ääneti, sillä hän ei tahtonut eikä uskaltanut häiritä kuningatarta.
"Totta toisen kerran! Tämähän on oivallista latinaa!" huudahti hän vihdoin ja nousi ylös. — "Minä otan tämän käsikirjoituksen lupauksella, että ajoissa toimitan sen takaisin oikealle omistajalleen".
Luutnantti von D—— kumarsi merkiksi, ettei hänellä ollut mitään muistuttamista tähän hänen toiveesensa, jonka jälkeen kuningatar jätti huoneen.
Seuraava päivä oli tuorstai. Kahtena viimeksi kuluneena reuhoovana kuukautena eivät tiedemiehet ja oppineet, jotka oleskelivat hovissa ja jotka kuningattarella oli tapana koota ympärilleen joka tuorstai-ilta, olleet kertaakaan koossa. Täksi illaksi olivat he taas kutsutut kokoon ja keskustelu-aineeksi oli määrätty muutamia kreikkalaisen filosofin Plotinuksen teoksista otettuja lauselmia.
Koko auditorio oli jo koossa, kun kuningatar astui sisään. Sydämmellisin ilo ja tyytyväisyys loisti oppineiden kasvoista häntä vastaan, sillä he luulivat että Kristiinan halu tieteellisiin toimiin, joka viime aikoina oli ollut sangen laimea, taas oli herännyt uudistuneella voimaila, sekä että tavallisia viikkokokouksia tästälähin taas säännöllisesti pidettäisiin. Ne olivat alinomaisten pitojen ja huvien kestäessä saaneet jäädä syrjään, jonkatähden he nyt sydämestään iloitsivat saadessaan taas tilaisuuden uudistaa niitä. Myöskin olivat useimmat heistä varustetut väitteillä ja vastaväitteillä, jotka olivat syvä-aatteisempia ja käsittämättömämpiä kuin itse syvä-aatteinen Plotinus. Kuitenkaan eivät he tänä iltana saaneet tilaisuutta loistella näillä ajatustyönsä hedelmillä.
Kun kuningatar oli asettunut paikalleen, aukaisi hän kokouksen seuraavilla sanoilla: "Hyvät herrat! Minua ilahuttaa, että näen teidän näin lukuisasti kokoontuneen tänne, kun taas ryhdymme joksikuksi ajaksi keskeytyneihin toimiimme!"
Oppineet, joiden ilosta loistavat katseet olivat kiinnitettyinä kuningattaren huuliin, nousivat istuimiltaan sekä osoittivat tyytyväisyyttään hänen hyväntahtoisuudestaan syvään kumartaen, jonka jälkeen Kristiina jatkoi: "Ikävällä ajattelen kuitenkin uutta keskeyttämistä näille Minervalle ja Apollolle pyhitetyille kokouksille, sillä aikeeni on lähteä piakkoin matkalle maaseuduille. En voi edeltäpäin tarkasti määrätä, pitkäkö aika kuluu tähän matkaan, jonka pääpaikoiksi tulevat Strängnäs ja Upsala".
Oppineet katselivat toisiinsa ja heidän otsansa synkistyivät tämän Jobin sanoman kuullessaan. Kuitenkin ponnistelivat he osoittamaan iloisuutta, sill'aikaa kuin he mielessään kirosivat kaikkia matkoja, jotka poistivat kuningattaren heidän piiristään.
"Minulla olisi mieluista kuulla teidän arvostelunne ylevästä Plotinuksesta", jatkoi Kristiina, olematta huomaavinaan hämmästystä, jonka ilmoitus hänen aiotusta matkastaan oli tuottanut, "vaan minä olen sattumalta saanut käsiini tämän latinaisen käsikirjoituksen sekä huomaan esitystavan sekä kielen siinä niin oivallisiksi, että katson ansaitsevan vaivan, että se, kun on julkiluettu, tulee teidän lähemmän tarkastuksenne alaiseksi. Saapa nähdä, tokko teidän arvostelunne tulevat niiden mielipiteiden mukaisiksi, jotka minä olen saanut, luettuani tämän. Muuten myönnän kernaasti, että ajan täpäryyden vuoksi niin kiireesti olen lukenut kirjan, että kylläinen arvostelu tuskin on ollut mahdollinen ja kentiesi ilmaisemalta arvostelultani puuttuu päteviä perusteita".