Kapteeni Stålsköld vakuutti, että hän Aake Berg'in huoneessa oli nauttinut hellintä huolta, joka koskaan on tullut sairaan osaksi sekä koitti ylistelevin sanoin osoittaa kiitollisuuttaan, kun kuningatar sangen jyrkästi katkaisi hänen puheensa: "Ompa hyvä, että ovat koettaneet olla teille mieliksi, sillä tällä kaikella eivät he ole tehneet muuta kuin velvollisuutensa. Muuten tämä perhe ei juuri sovi teille, kapteeni Stålsköld, ja minä näkisin kernaimmin, että te niin pian kuin suinkin pääsette pois täältä, sillä huolimatta siitä, että se on porvarillinen, on minulla myöskin muita syitä, joidenka tähden en hyväksy teidän oloanne täällä! Tätä samaa Aake Berg'iä epäillään, eikä ilman syytä, olleen osallisena levottomuuksiin maaliskuussa viime vuonna eikä sellainen pesä, kuin tämä on, ole mikään terveellinen olinpaikka minun palvelijalleni."
"Teidän Majesteettinne! Minulla ei ole ollut vähintäkään aavistusta tästä asiasta", vastasi kapteeni, vaan hän ei uskaltanut esittää mitään muuta isäntäväkensä puolustukseksi, vaikka hän sydämmessään tunsi itsensä syvästi loukatuksi siitä halveksivasta tavasta, jolla kuningatar oli puhunut asunnosta, joka hädän hetkenä niin kesti-ystävällisesti ja hyväntahtoisesti oli aukaissut hänelle ovensa.
"Luultavasti on myöskin se lääkärin hoito, joka teillä täällä on ollut tarjona, ollut sangen puuttuva", jatkoi kuningatar, "ja teidän parantumisenne on sen takia viipynyt. Minä lähetän tänne henkilääkärini Duriez'in ja hänen avullaan toivon pian taas näkeväni teidät palveluksessa".
Kapteeni lensi silmänräpäykseksi tulipunaiseksi. Vaikka hän vastenmielisesti vastusti kuningatarta, katsoi hän kuitenkin itsensä pakoitetuksi kieltämään hänen tarjouksensa. Hän luuli näet varmuudella voivansa päättää, että rehellinen Pentti Esanpoika tulisi kovin pahoilleen, jos henkilääkäri sekaantuisi asiaan, samoin kuin hän huomasi, että suurta vääryyttä tapahtuisi sen kautta Pentti Esanpojalle. Sillä eihän hän voinut katsoa sitä muuksi kuin epäilykseksi hänen taidostaan, eli — mikä oli vielä pahempi — kapteenin parantamisen kunnian ryöstöksi? Vähinkin kiitollisuuden tunne saattoi sentähden kapteenin koittamaan estää sellaista, etenkin koska hän oli varmasti vakuutettu, että Pentti Esanpojalla haavoitettujen hoidossa oli paljoa enemmän kokemusta kuin itse Duriez'illä.
"Mitä lääkärin apuun tulee, olen ollut niin onnellinen, ett'ei mitään ole puuttunut", lausui hän. "Minussa ei olisi tänä hetkenä elonkipinääkään, ell'ei suotuisa kohtalo sairasvuoteeni ääreen olisi saattanut milt'ei taitavimman sotalääkärin koko valtakunnassa. Jo Teidän Majesteettinne suuren isän aikana piti koko sotajoukko häntä kunniassa ja häntä katsottiin aivan mainioksi taidossaan ja kaikki ne voitolliset tappelut, joita on taisteltu Teidän Majesteettinne oman hallituksen aikana, antoivat hänelle yhä tilaisuutta täydentämään sitä. Harvoja nimiä on, joita sotajoukon harmaantuneet uroot suuremmalla rakkaudella mainitsisivat, kuin Pentti Esanpojan, sillä se on miehen nimi. Mistään hinnasta en tahtoisi saattaa hänelle sitä nöyryytystä, että hänen, kaikkien ponnistustensa palkinnoksi minun hyväkseni, täytyisi jättää sijaa toiselle. Sentähden, pyydän nöyrimmästi että yhä vast'edeskin saan käyttää ainoastaan hänen neuvojaan, vaikka minä muuten ehdottomasti kunnioitan herra Duriez'in tunnustettua taitoa".
Kuningatar suvaitsi suostua tähän, ei sentähden että hän olisi ollut vakuutettu kapteenin ylistämän Pentti Esanpojan taitavuudesta, vaan joko sentähden, että hän piti kapteenin muita todisteita oikeutettuina, tahi että hän luuli kapteenin suuren luottamuksen Pentti Esanpoikaan vaikuttavan terveellisemmin, kuin henkilääkärin suurempi taito. Vähän sen jälkeen läksi hän kaikessa osoittaen suosiotaan ja jätti kapteenin ajattelemaan syitä tähän ylhäiseen käyntiin.
14 LUKU.
Kapteeni Stålsköld'in terveyden tila tuli päivä päivältä paremmaksi, mutta kuitenkin viipyi myöhään keväällä, ennenkuin hän tunsi itsensä aivan terveeksi, ja vasta toukokuun alussa voi hän alkaa palveluksensa. Muutamia päiviä ennen oli hän käynyt kuningattaren puheilla ja hänen kohtelunsa oli ollut yhtä sydämmellinen kuin ennenkin. Tässä tilaisuudessa oli kuningatar jättänyt hänelle takaisin käsikirjoituksen, josta ennen on puhuttu, ynnä sen ohessa antanut siitä seuraavan sangen kiittävän lausunnon:
"Minä olen tyystin tarkastanut tämän 'kyhäelmän', joksi sitä tahdotte nimittää ja olen sen tehnyt mielihyvällä, sillä sekä esitystapa, että kieli todistavat sellaista taitoa, jota kaikkea vähimmin olisin odottanut tapaavani sotajoukon upseeristossa, koska se Upsalassakin on harvinaista. Kehoitan teitä sentähden, ett'ette kaiva maahan leiviskäänne, vaan että jatkatte tällaisia 'kyhäelmiä' sekä annatte niistä minulle tiedon".
Lausuttuaan tämän ojensi hän kapteenille suljetun kirjeen sekä jatkoi: "Tätä kirjettä, joka sisältää tarkan arvostelun, ette saa aukaista, ennenkuin kotona. Lopuksi onnittelen vielä kerran teitä, everstiluutnantti Stålsköld, että taas olette saaneet terveytenne. Ymmärtänette täst'edes olla paremmin varoillanne vihollisiltanne, jotka salaisesti väijyvät teitä!"