Heti senjälkeen koroitti kehoitettu äänensä ja aikoi seuraavan laulun:
Kristiina kaunis, sinisilmäinen. Hei! savivilom!
Kuin kevättaivas älyy kahdellen. Hei! savivilom!
Niin, älyä hällä on kahdellen. Hei! Hei! savivilom!
Ja kleliä taida ei pappi niin. Hei! savivilom!
Hän ranskaa tok' parhaiten kuitenkin. Hei! savivilom!
Ranskaa toki parhaiten kuitenkin. Hei! Hei! savivilom!
Laulettuansa nämät kaksi värssyä, taukosi laulaja hetkeksi, jona aikana hän epäilemättä karkaisi muuten ehkä ei tarpeeksi vilkasta henkeänsä viinitilkalla. Senjälkeen aikoi laulu uudestaan. Kerromme tämän hänen nerontuotteensa kokonaisena, jättäen kuitenkin pois loppukerrot ja köörit, joiden sanat lukija, kahden ensimmäisen värssyn johdolla, helposti saattaa arvata.
Siks' pohjassa viihdy ei enää hän,
Vaan haluaa kauvas etelähän.
Vaikk' narreja hän kokos' kyllätä,
Hov' tuntuvi kolkolta, kylmältä.
Vaikk' valtiovarat hän tuhlasi,
Tansseja saanut tok' ei kylläksi.
Kruunu Ruotsin tuntuvi raskaalta,
Kun rahat jo loppuvat rahvaalta.
Nyt Pariisiin matkustaapi hän pois,
Ett' päästä hän halvasta Ruotsista vois!
Siellä jos loistaa kaks' viikkoa saa,
Niin palkittu ompi hän vaivoistaan.