"Ei kukaan saata minua enemmän ikävöidä sitä hetkeä, joka yhdistää minut Kristuksen totiseen kirkkoon", vastasi kuningatar. "Voi, jospa jo huomispäivä toisi tämän pyhän hetken tullessaan! Mutta minusta nähden ei se saata tapahtua semmoisissa oloissa, kuin te otaksutte. Päätökseni luopua kruunusta tiedätte".
"Tämän päätöksen tiedän kyllä, oi kuningatar! Mutta uskallan suurimmassa alamaisuudessa luulla, että Teidän Majesteettinne loistavammalla ja siunausta tuottavammalla tavalla katsoisi Jumalan valtakunnan parasta, joll'ette alamaisiltanne poistaisi viisaasta johdostanne ja hyvästä huolenpidostanne tulevaa etua. Teidän Majesteettinne on jo sille avannut korkeamman sivistyksen tien, — kuka päättää tämän suuren tehtävän, ja kuka sytyttää täällä oikean uskon sammuneen valon, jos Teidän Majesteettinne ottaa pois Pohjan eksyneiltä lapsilta mahtavan kätensä ja terävän älynsä tu'en!"
"Kaikista näistä seikoista tahtoisin neuvotella pyhän isän itsensä kanssa ja varsin mielelläni tahtoisin saada tietää hänen valistuneen arvelunsa ja hänen hairahtumattoman mielipiteensä. Mutta kun tämä asia toistaiseksi täytyy saattaa perille syvimmän salaisuuden verhossa, niin ei saata semmoinen neuvotteleminen pyhän isän kanssa käydä päinsä vaikeuksitta ja mitä tarkimpia varokeinoja noudattamatta. En kenellekään muulle kuin teille saattaisi uskoa semmoista lähettilästointa".
"Teidän Majesteetillanne on minussa kuuliaisin palvelija, ja minä pitäisin itseäni onnellisena Teidän Majesteettinne luottamuksesta!" vakuutti mustaviittainen herra. "Mutta mistä saisin syyn lähteä Tukholmasta?"
"Teidän ei tarvitse keksiä syytä, — teidän täytyy karata. Se herra, jonka palveluksessa tätä nykyä olette, ilmoittaa tietysti katoamisenne minulle, ja minä haetan sitten teitä, — luonnollisesti niin, ett'ei teitä tavata. Ainoastaan täten saattaa matkanne tarkoitus pysyä läpitunkemattoman salaisuuden verhossa. Ymmärrättekö minua!"
"Täydellisesti, Teidän Majesteettinne!"
"Ettekö ensinkään epäile?"
"Olen valmis tämän asian edestä uhraamaan kaikki, jopa henkenikin, jos tarvitaan!"
"Hyvä, herraseni. Kiitollisuudestani saatte olla aivan vakuutettu. Ne kirjeet, jotka lähetän hänen pyhyydellensä paaville ja hänen ylhäisyydellensä jesuiitti-kenraalille, ovat jo valmiiksi kirjoitetut. Tälle jälkimäiselle olen tarkoin ilmoittanut karkaamisenne syyn, ja muuten mitä parhaiten kiittänyt teitä. Matkarahanne ovat valmiina, ja niihin saatte osoitteen mahtavalle pankkiirihuoneelle Milanossa. Jälellä on siis vaan, että valmistaudutte matkaan."
"Siihen ei mene paljon aikaa. Mutta mitä tietä pääsen huomaamatta
Ruotsin läpi?"