Moni nyky-aikaisista virkamies-tyranneistamme olisi silloin kiukuissaan huudahtanut: "Semmoista ei saa tulla kysymykseenkään virka-asioissa!" ja tyranniuden tuntomerkkinä onkin juuri mahdottomienkin vaatiminen. Kristiina kuningatar, vaikk'ei muutoin kärsinytkään vastansanomista, ei kuitenkaan koskaan ollut sanan oikeassa merkityksessä tyrannillinen. Sen näytti hän tässäkin vähäpätöisessä kohdassa, sillä hän vastasi: "Se on totta, everstiluutnantti! Ihminen, mahtavinkin, on kaikista ponnistuksistansa huolimatta asianhaarojen orja. Saatte tällä kertaa anteeksi enkä tahdo tämän ainoan huolimattomuuden tähden sulkea teitä luottamuksestani. Muuten pelkäsin teidän taas joutuneen veriseen seikkailuun!"
Viimeiset sanat lausui hän leikillisesti ja everstiluutnantti päätti siitä, että hänen vihansa oli lauhtunut ja hänen hyvä mielensä jälleen palannut.
"Minulla on käskemistä teille", jatkoi kuningatar vähän ajan perästä. "Tänä iltana pitää Portugalin lähettiläs Pereira tanssiaiset, joihin ai'on mennä. Mutta sitten heti lähden Drottningholm'iin, ja teidän pitää ratsain seurata minua sinne. Sitäpaitsi pitää teidän miehistänne valita pari tahi yksi … niin yhdessä saattaa olla tarpeeksi … jonka myös pitää oleman valmiina mainitun lähettilään asunnon luona. Tämä ei muutoin estä teitä olemassa kemuissa, jos nim. olette kutsuttu?"
"Olen, Teidän Majesteettinne. Hänen ylhäisyytensä Portugalin ministeri on todellakin suonut minulle sen kunnian".
"Sitä parempi, sitten saatatte sitä helpommin olla paikalla".
Everstiluutnantti lähti sitten pois.
Illalla, kuin hän jo oli valmis lähtemään portugalilaisen kemuihin, tuli Jakobsson hänen luoksensa, aikoen pyytää häntä mukaansa Aake Berg'in luo. Everstiluutnantti ei kuitenkaan saattanut tähän yhtyä, vaan kertoi Jakobsson'ille, mitä hänellä oli tänä iltana tehtävää, sekä tulevasta matkastaan Drottningholm'iin, jonka jälkeen he kulkivat yhdessä lähelle Pereiran asuntoa.
Pidot olivat erittäin loistavat, ja oli tehty mitä kalliimpia valmistuksia niiden saamiseksi oikein upi-uhkeiksi. Huoneetkin olivat kaunistetut sangen komeasti ja miellyttävästi. Kaikki katot esim. olivat peitetyt taitavasti sidotuilla kukkakiehkuroilla, joiden välistä riippui korissa etelämaiden hedelmiä kaikenlaisia, niinkuin apelsiinejä, sitrooneja, aprikoita y.m. Muihinkin koristeihin oli käytetty yhtä paljon huolta ja vaivaa.
Lukuisina kokoontuneiden ylhäisten vieraiden joukossa ei ollut ketään, joka alussa olisi suuremmassa määrässä vetänyt everstiluutnantin huomion puoleensa kuin Elvira, jonka hän täällä kohtasi. Tätä piti hän yhäti silmällä, ja monta surullista ajatusta tuli silloin hänen mieleensä. Elvira oli kalpea, ja nöyrän kärsimisen vivahdus, jota hän turhaan koetti peittää pakonnaisella hymyllä, näkyi hänen kasvoistansa, mutta kuitenkaan ei hänen kauneutensa ja ihanuutensa ollut vähempi kuin kenenkään muunkaan, paitsi kenties yhden. Tällä poikkeuksella tarkoitamme Ebba Sparrea, Kristiina kuningattaren hovin aurinkoa, joka silloin oli ihanimmillaan, ja joka uudenvuoden päivänä sinä vuonna oli mennyt kihloihin ennenmainitun Jaakko Kasimir de la Gardien kanssa.
Everstiluutnantti mietti itsekseen pitikö hänen koettaa päästä puheluun Elviran kanssa vai eikö. Viimein voitti halu saada sydämensä lemmityn kanssa vaihtaa muutama sana kaikki arvelut, ja hän käytti hyväkseen sopivaa tilaisuutta, kun useimmat vieraista katselivat sitä loistavaa tulitusta, jota ulkona poltettiin, ja puhutteli Elviraa näin: