Antti (ponnahtaa seisoalleen). Esimerkiksi tämmöinen mies. Katsopas tänne, Elli. Kun minunlaiseni puolikomea poikamies tulisi luoksesi, tarttuisi käteesi ja sanoisi: armas Elli, tulehan vaimokseni, — niin melkeinpä se jo alkaisi silloin sointua kaupan ääneltä. Eikö niin, Elli?
Elli. Pyh! Ei likellekään. Minä silloin kauniisti sanoisin: paljon kiitoksia, hyvä herra, ei meillä vielä ole suurtakaan kiirettä naimisiin.
Antti. Hoh, kopeanapa nyt ollaan.
Esko. Hah, hah, hah! Siinä oli, Antti, sinulle hiukan oppia kosintataidossa.
Elli. Sitä taitoa Antti kyllä vielä tarvitseekin.
Esko. Vai tarvitsee Antti oppia kosintataidossa; tuon voit, Antti, painaa mieleesi. Muista, ettet vastaisuudessa tee kosintaasi näin julkisuudessa, vaan kahden kesken. Elli pitää luullakseni siitä tavasta enemmän.
Elli. En minä sitä tarkoittanut.
Esko. Juuri sitä sinä tarkoitit, älä väitäkään vastaan.
Antti. Elli luullakseni pitää enemmän semmoisesta kosijasta, joka muhkeaan supsiiniturkkiin puettuna ajaa taloon korskuvalla oriilla. Renkipojat ovat kehnoja kosijoita.
Elli. Kas Anttia, kun suuttui pienestä pilastani. Esko, emmekö tanssita hänestä huonoa tuulta pois?