Esko. Teemme sen ja laulua lisäksi.
(Esko ja Elli tempaavat Anttia käsivarsista ja alkavat tanssia piiriä lattialla. Esko laulaa:)
Minäpä se olen laulajapoika, ja mull' on laulun ääni, hei illalla minä laulan vaan, ja mull' on laulun ääni.
(Antti viskaa veitsen ja puukappaleen, jota on veistellyt, ja yhtyy Ellin kanssa lauluun. Elli laulaa: "Soman pojan suosittelen lempeydelläni" j.n.e.)
Soman tytön suosittelen mieheydelläni, hei illalla minä laulan vaan, ja mieheydelläni.
Raski (tulee sisään). Joko taas täällä pidätte kisojanne? Sinäkin, Antti, aikuinen mies, viitsit temmeltää kuin mikäkin poikahulttio.
Elli. Anttihan se tässä onkin parhaana joukossa.
Antti. Niinkö tuo lienee? Kuka kisat aloitti?
Elli. Samantekevä kuka ne aloitti, mutta kenenkä ääni laulaessa ylinnä raikui ja ken se piiriä mentäessä niin hurjasti ympäri pyöri, että oli vähällä käteni herpaista?
Raski. Samanlaisia lienette kaikki! Kun silmä välttyy, niin silloin reuhaamaan niin, että pirtti on käsissä hajota.