Esko. Teemme tässä Antin kanssa torpankontrahtia. Hän aikoo ottaa minut torpparikseen takapalstalle, kunhan hänestä ensinnä tulee isäntä tähän taloon.
Elli. Niin, sitten vasta. Mutta onko niin varmaa, että tuo aika tulee milloinkaan? Isä juuri taasen puhui minulle Mikosta ja vaati antamaan myöntävän vastauksen Mikon kosinnalle. Isää miellyttää Mikon maine ja rikkaus; siksi hän haluaisi saada Mikosta vävyn taloon, mutta minä en mene Mikolle vaimoksi, en mene!
Antti (katkerana). Köyhyys on ihmisen suurin kirous. Kun miehellä on rahaa, on hänellä silloin arvoa ja mainettakin, ja silloin hänelle on kaikki luvallista. Varaton mies ei ole koiraa parempi.
Esko (juhlallisesti). Aamen! Keräänkö kolehdin saarnasi päälle? Sinä, Antti, saarnaat kuin paras pappi. Mutta tänään, kun tässä talossa saarnaa vaalisaarnansa toinenkin viraton pastori, saat sinä nyt vaalisaarnasi pidettyäsi pötkiä matkoihisi. Minä yksin jään vastaanottamaan toista vaalipappia, Möykky-Mikkoa, joka arvatenkin kohta on täällä. (Työntää Antin edellään huoneesta ulos.)
Elli. Esko hyvä, autathan sinä minua ja Anttia minkä voit? Minä en milloinkaan mene Mikolle vaimoksi. Pidän Antista ja haluan olla hänelle uskollinen.
Esko. Ole huoletta, Elli. Mikko ei tule milloinkaan onnistumaan kosimisessaan vastoin sinun tahtoasi. Jos isäsi suosiikin Mikkoa ja koettaa pakottaa sinut myöntymään hänen tuumiinsa, ei se merkitse mitään. Otan vastatakseni siitä, että ennenkun tämä päivä on kulunut iltaan, on isäntä myöntynyt sinun ja Antin kihlaukseen.
Elli Olen sinulle, Esko, iäti kiitollinen, jos voit sen tehdä.
Esko. Minä voin sen tehdä, ja minä teen sen, siitä saat olla varma. (Pyörittää Elliä ympäri.) Kauniita punaposkisia tyttöjä ei luovuteta kaiken maailman Mikoille. Mutta nyt, Elli, on sinun mentävä samaa tietä kuin Anttikin ja jätettävä minut tänne yksinäni toimimaan.
Elli. Menen mielelläni ja uskon sinulle näiden pulain selvittämisen. (Poistuu.)
Esko (mittelee lattiaa). Nyt riippuu asiain onnistuminen kokonaan minusta, mutta sitten en olekaan enää entinen Esko, ellen tee Mikolle semmoista kepposta, että häneltä tässä talossa ainakin toistaiseksi kosimishalu lauhtuu. Kunpahan vain tuumani onnistuisi. Mihin minä sen sanomalehden viskasin? Kas tuollahan se on. (Löytää sanomalehden, mistä lukee kotvan ääneti.) Kun minä luen ukolle tuon uutisen ja vielä muuten hiukan kohentelen hänen mustalaisvihaansa, niin varokoonpa silloin Mikko turkkinsa, kun tulee tänne. He, ukko ja Mikko, eivät tunne ennestään toisiaan, ja silloin Mikko menee mustalaisesta että helähtää, jos laskuni eivät petä. (Kuuluu kolinaa.) Ahaa, ukko on tulossa sisään. (Istuutuu tuolille ja alkaa lukea sanomalehteä.)