Esko. Ei ole tarviskaan. Harvoin kissa hiireltä lupaa kysyy, kun hänet poskeensa pistää.
Raski. Niin, tässähän se nyt ratkeaa asia omia aikojaan. Eskon tuuma oli mainio. Meidänkään, Antti, ei ole tarvis toisillemme nurjaa mieltä kantaa, päättyköön asia puoleen tai toiseen.
Antti. Samaa mieltä olen minäkin. Sovinto on säilytettävä joka tapauksessa.
Esko. Sopu olla pitää talossa, jos ei muuten niin tappelemalla. Ja sinä, Elli, saat alkaa valmistella morsiuspukuasi, sillä ensi torstaina ne pidetään sinun kihlajaisesi, vaikka sitten sulhasmies tehtäisiin lepästä.
TOINEN NÄYTÖS
Sama huone kuin edellisessäkin näytöksessä.
Esko. Turhia pelkäät, Antti. Esko täyttää aina lupauksensa.
Antti. Mutta minkä sille voit sinäkään, jos Mikko tulee tänne sovitulla ajalla ja hän, jolla on jo ennestään suostumus puolellaan, saa asiansa ajetuksi niin, että minun ja Ellin liitto joutuu vaaraan.
Esko. Ei mitään hätää. Pölytä vain takkisi valmiiksi kihlajaisia varten; sinusta se kotivävy Raskille kumminkin tulee. Ja, Antti, sitten kun sinusta tulee isäntä tähän taloon, otat kaiketi minut torppariksesi tuonne takapalstalle? (Elli tulee sisään.) Eikö niin, Elli?
Elli. Mistä on puhe?