Raski. Niin.
Esko. Se on oikein, se on päivänselvä asia, ja sinun, Antti, täytyy myöskin tyytyä siihen. Kohoapas nyt, mies, sääriesi varaan ja käy isännän kanssa paiskaamaan kättä asian vakuudeksi. (Tempaisee Antin seisoalleen takinkauluksesta ja lykkää hänet edellään Raskin luokse.)
Antti. No, no, älähän nyt minua kumoon sysää.
Raski (nauraa). Mitä se Esko taasen kujeilee?
Esko (seisoo, Antin ja Raskin seistessä vastakkain, heidän vierellään). Minä en ensinkään kujeile. Nyt, isäntä: te suostutte Antin ja Ellin liittoon, ellei Mikko tänne saavuttuaan kosi Elliä ja kihlaa häntä tavan mukaan. Suostutteko?
Raski. Sama kai tuo lienee. Minun puolestani saatte aikeenne toteuttaa, kunhan vain ei Mikko pääse minua lupauksen rikkomisesta syyttämään.
Esko. Ja sinä, Antti, tyydyt kohtaloosi kuin mies, jos Mikko tänne tultuaan kihlaa Ellin morsiamekseen?
Antti. Täytyy minun tyytyä.
Esko. Sitten kättä päälle, ja minä erotan. (Erottaa Raskin ja Antin yhdistetyt kädet.) Kas noin! Nyt on riita sovitettu. Ensi viikon torstai ratkaisee, tuleeko Antti vai Mikko Raskille kotivävyksi.
Elli. Minun mielipidettäni asiassa ei ole vielä kysyttykään.