Antti. Onhan meillä Ellin kanssa ollut yhteistä tuumaa, vaikka emme ole tulleet vielä siihen kysyneeksi teidän suostumustanne.
Esko. Antista sitä saattekin, isäntä, taloon vävypojan, sen vakuutan.
Raski. Hiivatin ikävä juttu. Kunnon poikahan se on Antti, pienestä pitäen kun tässä on ollut, niin, sen kyllä tiedän, mutta… (Raapii korvansa taustaa.) Mutta kun tulin jo antaneeksi lupaukseni tuolle Möykky-Mikon puhemiehelle. Olisitte ennemmin ilmoittanut tuumistanne.
Elli. Ikinä en Möykky-Mikolle mene vaimoksi. Semmoinen mies, joka ei itse uskalla kosiakaan!
Antti. Olisihan tuosta jo ennemminkin voinut isännälle puhua, mutta kun emme ole Ellin kanssa tulleet aikaisemmin tehneeksi varmaa päätöstä.
Esko. Niin. Ja kotikissalla on aina etuoikeus oman talon hiiriin.
Raski. Sinulla, Esko, on aina omat omituiset päätelmäsi. (Ellille.) Tuota, enhän minä väkisin sinua Mikolle pakota, mutta kun tulin antaneeksi suostumukseni Mikon puhemiehelle, niin mahdoton minun on rikkoa sanaani ja hyväksyä teidän liittoanne, ennenkuin Mikko itse käy täällä puhumassa, että saan hänelle selittää.
Esko. Isäntä on oikeassa, miehen täytyy aina pitää sanansa. Milloin aikoo Mikko tulla täällä ensi kerran käymään?
Raski. Ensi torstaina puolisen ajoissa puhemies arveli hänen olevan täällä.
Esko. Sitten, jos Mikko tänne saavuttuaan kosii Elliä ja kihlaa hänet, on isännän pidettävä sanansa. Mutta ellei Mikko sitä tee, on isäntä vapaa lupauksestaan, ja silloin annatte te hyväksymisenne Ellin ja Antin liitolle, eikö niin, isäntä?