Esko. Isännällä on täysi syy suuttuakin. Mutta, isäntä, jos minä olisin teidän sijassanne, tekisin pikku kepposen ja kostaisin Mikolle.
Raski. Mitä tarkoitat?
Esko. Mikko halusi Elliä vaimokseen, mutta teidän sijassanne antaisinkin Ellin Antille ja pitäisin kihlajaiset vielä tänä samana päivänä. Mikko kun saisi tuon kuulla, niin tiedättekö, miten se häntä sapettaisi?
Raski (miettivänä). Niin, tuota… ja taisinhan minä jotakin sinnepäin luvatakin.
Antti (on Eskon ja Raskin puhellessa vilkkaasti supattanut Ellin kanssa. Astuu Ellin kanssa Raskin eteen.) Isäntä, minulla ei ole muuta rikkautta kuin rehellinen sydän ja vankat kourat. Mutta tietäen, että te osaatte antaa niille oikean arvonsa miehessä, uudistan pyyntöni: suostukaa meidän liittoomme, antakaa Elli minulle vaimoksi.
Raski. Tuota… se tahtoo sanoa… minä suostun. Rakastakaa toinen toistanne ja tehkää elämänne onnelliseksi.
Antti. Kiitos, isäntä!
Elli. Sydämellinen kiitos, isä hyvä!
Esko. Aamen! Ja ken ei ennestään tiedä, mitä eräs vanha sanantapa sanoo, niin tässä sen kuulette: kotikissalla on aina etuoikeus oman talon hiiriin.