Esko Miksi ei? Jos isäsi näyttelee Labanin osaa, on sinun oltava kuuliainen Rakel, ja puhemies tuo näyttämölle naimahaluisen Jaakopin.
Elli. Mene nyt siitä Jaakoppinesi!
Esko. Menen, menen; pelkään vain, että Antti vähän päästä muuttuu suolapatsaaksi kuin ennen Lotin emäntä — hän on tuossa niin pitkissä mietteissä kuin aikoisi jo huomenna tehdä testamenttinsa. (Huutaa.) Antti!
Antti (on ollut syvissä mietteissä, säpsähtää). Mitä? Puhuitko minulle?
Esko. Kukapa tässä olisi sinulle mitään puhunut? Itsekseni vain juttelen. (Poistuu.)
Elli. Mahtaisikohan tuo vieras mieshenkilö olla puhemies, kuten Esko arveli?
Antti. Mahdotonta se ei ole. Naapuripitäjässä kuuluvat vielä kosivan puhemiehen kautta, ja kenties on hänkin sieltä; minulle hän ainakin on tuntematon.
Elli. Samoin minulle. Ja miksi hän olisi muuten minulle niin imarrellut ja puhunut semmoisia hassutuksia kuin hän äsken puhui, jollei hänellä jotakin sentapaista asiaa olisi ajettavanaan?
Antti. Siltä minustakin näyttää. Ja mitä mahtaa isäsi sanoa hänelle?
Elli (verkkaan). En tiedä. (Äänettömyys.) Isä on niin vanhanaikainen mielipiteiltään. Hänet saa helposti houkutelluksi tekemään millaisia päätelmiä tahansa.