Pikinen. Ruttoon —! Siunatkoon —!
(Ulos.)
V KOHTAUS.
Retunen. Kaisa.
Retunen (Hyppää meluten ylös). Hah, hah! se käy kuin siimaa. Lemmon pikikynsi, löysi kerrankin koivet alleen. (Ulkoa kuuluu melua ja kolinaa.) Mutta kuka riivatun patarumpu tuo on, joka mellastaa niin että talo vapisee?
Kaisa. Äänestä päättäen lienee se sama maalaisisäntä jolta viimeviikolla ostit velaksi säkillisen jauhoja. Joutuin lakanan alle.
Retunen. Siitä lemmon aasista taisi saadakin vastuksen. Ja kaiken muun lisäksi on se vielä kuuro kuin tukki. (Menee lakanan alle.)
VI KOHTAUS.
Edelliset. Mähönen.
Mähönen (Tulee sisään puoleksi päihtyneenä, meluten). Lemmoon puliisia. Kuin mä tuun hyväkhän tyä ja kysyyn: Tiätääkös pehtuuri mihnä se Retuusen herrassööringin plassi on, niin rupiaapas sen kuvaanen änkkäämhän jotta moon joavuksis ja mua kurhun fänäämhän. Häh, mitä se frouva sanoo?