Kaisa (On yrittänyt puhua jo ennemmin. Itkien.) Sanoin vaan ettette meluaisi liiaksi. Retunen on kuollut-uu-uu — —
Mähönen. Häh, kuallakko? E-heei frouvakulta sitä pikku tauriista niiv vain kualla. Hamphan porotusko frouval' on?
Kaisa (Huutaen). Sanoin että Retunen on kuollut.
Mähönen. Niiv vain, niiv vain. Pahoon se poraa meirän äiteekin hamphansa kans', mutta plaasi se lakaata siitä kun piipunöljyllä plautathin.
Retunen (Päätään kohottaen, Kaisalle). Viskaa sitä lemmon tolloa jo kengällä ja aja ulos ovesta.
Mähönen. Tuata, onkos herrassöörinki korolla; meil' olis vähä praataamista siitä jauhosäkistä?
Kaisa (Huutaa Mähösen korvaan). Retunen on kuollut!
Mähönen. Häh! Retuunenko kuallu? No siunaa ja varjele! Kuka sen on tappanu? (Hoippuu puhuessaan lattialla edestakasin, astuu lopuksi Retusen säärelle, jolloin kaatuu pitkäkseen.)
Retunen (Hyppää voihkien ylös, pidellen säärtään). Kirottu länttäsaapas — polkee ihmisiä kuoliaaksi.
Mähönen (Kömpii ylös). Ka, herrassöörinkikös s'olikin ja niinkun elääsnänsä — jotta mä lährin lasakantiksi trampata.