Retunen (Yhä pidellen säärtään). Minä se olin ja nyt on teidän maksettava minulle katkenneen sääreni hinta.
Kaisa. Niin, se on maksettava.
Mähönen. Niiv vain, niiv vain, sit'häm mä lährin täältä peräämhänkin. Eikös n'ollutkin hyviä jauhoja, puurokin tuloo niistä kun Hämhen visaa.
Retunen (Huutaen). Haastan teidät käräjiin sääreni katkasemisesta.
Mähönen. Häh! Sanooko herrassöörinki käräjhin menövänsä. M'ajattelinkin jotta mitä se herrassöörinki keskellä päivää levootteloo. No, mä lähren sitte kotia, kylhän sitä rookathan muulloonkin. Hyvästi vain.
(Ulos.)
VII KOHTAUS.
Retunen. Kaisa.
Retunen. Tuommonen riivatun taulapää aasi, kyllä minä hänelle jauhosäkit maksan.
Kaisa. Menet tuommosilta kuuroilta tolvanoilta jauhosäkkiä ostamaan.