Retunen. Kunhan annat ensinnä rahat.
Kaisa. Selkääsi annan. Tiedätkö mitä, ellen väärin muista on meidän lupauksemme mukaan juuri tänään maksettava nuo velkamme ja mistäpä nyt otamme rahat kun velkojat tulevat?
Retunen. Jaa-a, tuota en Kaisa-kulta tosiaankaan tiedä.
Kaisa. Tietysti et, mutta sen sinä tiedät liiankin hyvin, mistä olutta lainaksi saadaan. Mokomakin ravintoloitsija — tulkoonpa perimään täältä saataviaan, niin käsken viedä sinut muassaan velan maksuksi.
Retunen. Tarkoitatko että hän veisi minut sulhaspojaksi tyttärelleen?
Kaisa. Pidätkö suusi! — Mutta tosiaan, voitko keksiä keinoa miten tänään selviydymme velkojista?
Retunen. Minä voin keksiä mitä tahansa ja tuo nyt ei kummaa suurempi keksintö olisikaan, mutta sille varalle minä vaadin pakkosovinnon.
Kaisa. Aina niitä tavallisia juoniasi, mutta olkoon menneeksi. Mitkä ovat vaatimuksesi?
Retunen. Viiden olvipullon hinta ja loppu päivää vapaaksi.
Kaisa. Suostutaan. Minkälainen on tuumasi?