Matti N. oli edelleen siivo ja hyvä kaikin puolin. Helmikuussa hän sai paikan leipurin liikkeessä ja käyttäytyi työssään erittäin moitteettomasti.
Eräänä päivänä hän tuli Mathildan luokse. "Minulla on kova kiire", kertoi hän, "mutta minäpä ilmoitan neidille, ettei pidä koskaan syödä tällaisia pieniä, pyöreitä leivoksia!" — "Mikä niitä sitten vaivaa?" — "Ne on tehty palaneista leivoksista, ylijääneistä palasista ja muottien reunoihin tarttuneesta taikinasta." Erään toisen kerran, kun Mathilda oli juuri palannut matkoilta, N. tuli hänen luokseen suuri käärö mukanaan ja veti siitä esille Runebergin rintakuvan, jonka antoi Mathildalle. "Tiedän kyllä, että neiti olisi pitänyt enemmän Thorvaldsenin 'Kristuksesta', mutta eihän haittaa saada vähän isänmaallistakin." Maaliskuun 14:ntenä — Mathildan päivänä — hän toi kakun, johon oli valkoisesta sokerista muovailtu koristeeksi "Mathilda".
Jonkun aikaa myöhemmin Mathilda tapasi leipuri W:n vanhan äidin.
Tämä kertoi, että Matti N., "se kiltti poika" on poliisikamarissa.
"Sanotaan hänen varastaneen."
Mathilda ei tahtonut uskoa sitä ja meni heti poliisikamariin. Kun hän saapui sinne, istui huoneessa joukko poliiseja. Mathildan kysymykseen, oliko siellä N. niminen poika, vastattiin myöntävästi. "Mistä häntä syytetään?" — "Hän on varastanut." Mathilda oli varma Matistaan. "On onnetonta, että ihmistä heti epäillään siksi että hän on äskettäin päässyt vankilasta", sanoi hän. Poliisit näyttivät hyvin huvitetuilta; eräs heistä, joka istui kirjoittamassa, nousi ja ojentaen Mathildalle paperin sanoi: "Kas tässä on luettelo siitä, mitä Matti on varastanut! Kaiken tämän hän on tunnustanut." Matti ja jotkut muut pojat olivat tehneet kaksikymmentäseitsemän varkautta.
Poliisi kysyi, oliko Mathilda Wrede ostanut pyyt. Olihan hän, mutta N. oli ostanut ne kummiltaan saamillaan rahoilla. — "N. on tunnustanut, että pyyt tulivat suoraan tohtori N:n ruokasäiliöstä neiti Wredelle", huomautti poliisi.
Samassa N. oli tullut saapuville. "Hyvä N., kuinka kauhean ikävää!" huudahti Mathilda. "Ja kuulkaapas N., miten oli nimipäiväkakkuni laita?" — "Kyllä se oli rehellinen kakku." — "Entä pyyt?" — "Pyyt minä olin varastanut."
N. istui vankilassa odottaen tutkintoa ja tuomiota ja Mathilda Wrede haastettiin oikeuteen, kun hän oli ostanut varastettua tavaraa huonomaineiseksi tunnetulta henkilöltä.
Mathilda Wrede asui silloin tilapäisesti ulkomaalaisen ystävättärensä, kreivitär S:n luona, joka joutui aivan suunniltaan kuultuaan haasteesta. Hänen mielestään se oli ennen kuulumaton häväistys. Hän arveli myös, ettei Mathildan sopinut mitenkään mennä yksinään oikeuteen, Hyvää tarkoittava kreivitär aikoi tulla hänen kanssaan ja "olla hänen puolellaan", vaikkei ymmärtänyt sanaakaan maan kieltä.
Mathilda kutsuttiin raastuvanoikeuden istuntosaliin, Oven vasemmalla puolella seisoivat vahdit ja useita hänen "poikiaan." Heistä näytti tuntuvan pahalta, kun huomasivat ystävänsä joutuneen syytteeseen. Mathilda seisoi oikealla puolella yhdessä kahden muun henkilön kanssa, jotka myös olivat ostaneet varastettua tavaraa, toinen kuparisen kahvipannun kahdeksallakymmenellä pennillä ja toinen kinkun markalla kuudellakymmenellä pennillä. Ja Mathildan takana seisoi pieni lihava kreivitär puolustusasennossa. Tilanne oli vastenmielisen jännittävä ja samalla hyvin lystikäs.
Puheenjohtaja lausui: "Raastuvanoikeus on katsonut olevansa velvollinen kuulustelemaan tässä asiassa myös neiti Mathilda Wredeä. Mitä neiti Wrede tietää asiasta?" Mathilda kertoi kaiken, minkä tiesi kummijutusta, rahoista, pyistä j.n.e. Kertoessaan hän kuuli erään varkaan solvaavan N:ää. "Sinut pitäisi hirttää, kun olet laittanut niin, että neiti Wrede on joutunut oikeuteen!" — "Jos minut on hirtettävä, on sinut hirtettävä viereeni", vastasi N. Mathildan oli vaikea pidättää nauruaan. Hänen annettuaan selityksensä puheenjohtaja sanoi: "N. on kuullut, mitä neiti Wrede on kertonut." — "Minä peruutan kaikki. Neiti Wrede on oikeassa. Uskokaa häntä!" virkkoi poika. Puheenjohtaja kumarsi ja Mathilda Wrede sai mennä. N. ja hänen toverinsa tuomittiin yli neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Kun N. tuli Kakolaan ja vangit saivat kuulla Mathildan joutuneen haastetuksi oikeuteen siksi, että N. oli myynyt hänelle varastettuja tavaroita, sai N. perinpohjin selkäänsä. Siitä lähtien häntä nimitettiin "Järp-N:ksi", ja "Pyypojaksi".