Himlafader god och mild, vad du får arbet' med Mathild'! Du bruka får båd tukt och ris, förr'n du får henne sann och vis.
[Hyvä lempeä taivaallinen Isä, kuinka saatkaan Mathildasta paljon työtä ja vaivaa, saat käyttää sekä kuritusta että vitsaa, ennenkuin saat hänestä totuudellisen ja viisaan.]
Ja hetken vaiettuaan F. jatkoi:
"Men fast hon går och narras här,
så är hon oss ändå så kär!"
[Mutta vaikka hän kulkee täällä ja narrailee,
niin on hän meille kuitenkin niin rakas.]
Mathilda puhkesi ihastuneena sanomaan: "Sepä oli hyvä runo, F.! Se minun pitää saada kirjoittaa muistiin." — "Ei se ollut mikään runo vaan rukous", sanoi F. "Minun käy niin sääli Jumalaa, jolla on niin huono palvelijatar."
Vielä useita vuosia myöhemmin hän toisteli väitettään: "Hän oli täällä, hän oli täällä!"
F. joutui lopulta Pitkäänniemeen. Hän kuului noihin moniin onnettomiin, sielullisesti aivan vajakykyisiin, jotka asuttavat vankiloitamme. Kakolassa oli yhteen aikaan noin kuusikymmentä vajaakykyistä vankia.
* * * * *
Kakolan vieressä olevalla kivilouhoksella työskentelee noin 150 vankia. Päivätyön päätyttyä miehet viedään sieltä leivintuvan yläpuolella olevalle tavattoman suurelle ullakolle, jossa he saavat viettää aikansa illalliseen asti. Parturi käy siellä ajelemassa "komppaniamiesten" hiukset ja parrat. Jotkut heistä kuorivat perunoita; muuten he puhelevat jonninjoutavia ja pitävät hirveää meteliä.