"Parempaa kiitosta ei jalolle ystävälleni voi antaa. Viisikymmenvuotispäivänänne tahdon toivoa Teille, Mathilda Wrede, pitkällistä toimintakautta ja paljon siunausta työssänne köyhän maamme kaikkein onnettomimpien ihmisten joukossa.
"Paljon hyvää Te olette tehnyt! Ja paljon, hyvin paljon Teiltä vielä odotetaan. Katsokaa! Sadat kädet ojentuvat Mathilda Wredeä kohden! Kiiruhtakaa auttamaan ja lohduttamaan! Te voitte sen tehdä. He tietävät sen ja huutavat siksi tukeanne ja apuanne!"
Helena-sisarelleen, joka ei ollut tilaisuudessa olemaan juhlassa läsnä, Mathilda kirjoitti edellisenä iltana yksinkertaisuudessaan syvästi vaikuttavan kirjeen:
"Lämpimin kiitokseni sydämen pyhimmistä piiloista entää tänä päivänä aivan erikoisella tavalla 'Äiti-siskoni' luo. En yritäkään muovailla tunteitani sanoiksi — mitkään sanat eivät kuitenkaan pystyisi ilmaisemaan, mitä tahtoisin lausua. Mutta minä käsitän ja pidän arvossa ainoalaatuista, uhrautuvaa rakkautta, jota sinä, Helenani, jättiläissuurine sydäminesi olet koko elämäni ajan tuhlaillut minulle. — Kiitos 50 vuodesta, jotka olen saanut elää, minä pikku raukka, joka olin alituiseen sairas ja sain aina sinulta, rakas Helena, hoitoa ja rakkautta! Ja kiitos, että sain kulkea omaa tietäni — sitä tietä, minkä Jumala oli minulle viitoittanut — ilman että oma levottomuutesi pikku siskosta asettui milloinkaan estävänä väliin. — Niin, en saata laskeakaan köyhän kiitokseni satoja syitä, mutta kenties Helenan suuri sydän sittenkin ymmärtää! — —
"Ja sitten, armas, kaikki ilkeydet, itsekkyyden, laiskuuden, kärsimättömyyden, pikavihaisuuden y.m., nehän sinä annat kaikki anteeksi? Ethän voi kieltää itseäsi. — Minä toivon, että 50-vuotias muuttuu paremmaksi kuin kaikki muut 'vuotiaat' ovat olleet! Jumalan avulla hän on yrittävä!
"Ensimmäiset ajatukset 50-vuotispäivänäni rientävät Jumalani ja
Helenani luokse."
* * * * *
Ja lopuksi jokunen sana, joihin eräs "Dagens Tidningissä" ollut ylevä ja hieno kirjoitus päättyi:
"Mathilda Wredeä pitäisi juhlia viemällä hänelle yksi ainoa kukkanen, jonka kuvussa kimaltelisi vain yksi yksinäinen kastepisara, joka olisi hellävaroen tuotu katoamattomuuden pyhäköstä."
Uusia suruja ja koettelemuksia.