Matka Hyväntoivonniemelle asti oli yksitoikkoinen ja vailla seikkailuja. Kerran näimme valaita ja veneet laskettiin alas niitä pyydystämään, mutta tuuli puhalsi navakasti ja valaat uivat niin nopeasti vastatuuleen, että soudettuamme pari tuntia niiden jäljessä, katosivat ne meidän näkyvistämme. Itse puolestani — kirjoittaa Schoultz — olin varsin tyytyväinen tällaiseen lopputulokseen, sillä kun oli tulossa sade ja sumuinen ilma, niin ei ollut lainkaan mieluista olla avoimessa veneessä aukealla valtamerellä, kun mukana ei ollut palaakaan syötävää eikä juoman tilkkaa. Ja vasta pimeän tullessa saavuimme takaisin laivaan.
Koko pitkän matkan Trinidadista Kapkaupunkiin oli ruokapöytämme hyvin varustettu. Pari kertaa viikossa teurastettiin kilpikonna. Verestä tehtiin palttua ja veriohukaisia, lihasta keittoa, paistia, ja muita hyviä ruokia. Kilpikonnan liha on vähän nuoren pyyn lihan makuista, mutta se on mureampaa ja mehevämpää.
Ensimmäiset teurastetut kilpikonnat sisälsivät myöskin munia, joita oli viidensadan ja tuhannen välillä. Suurimmat ja valmiimmiksi kehittyneet olivat kananmunan kokoisia, mutta aivan pyöreitä ja kuori oli pehmeä kuin nahka. Munan keltuainen oli suurempi kuin kananmunissa. Kun munat keitettiin, niin ne kyllä olivat makeita, mutta kuivahkoja. Vähemmin kehittyneet munat sisälsivät hyvin vähän valkuaista ja niiden ympärillä oli sangen ohut läpikuultava kesi. Munat tavallisesti jaettiin tasan kaikille laivassa ja jokainen sai niistä valmistaa syötävää oman mielensä mukaan.
Kilpikonnat saivat vapaasti liikkua laivan kannella ja sydäntä särkevää oli nähdä, miten ne vähitellen heikkenivät ja veltostuivat. Tuntikausia ne olivat liikkumattomina ja osoittamatta elonmerkkiäkään. Ainoa keino niiden virkistämiseksi oli valella silloin tällöin niitä vedellä. Yön aikana ne yleensä olivat virkeämmät. Minkä pitemmälle aika kului, sen laihemmaksi tuli liha ja sen vähemmin niissä oli verta ja munia. Viimeinen raukka pääsi vaivoistaan aivan Kapkaupungin edustalla.
Hyväntoivonniemeen tultiin toukokuun 7 p:nä ja sinne piti taas poiketa hankkimaan vettä ja polttopuita. Yöllä risteillessämme sen edustalla pääsemättä pimeän tähden satamaan, syntyi laivalla tyttö. Perheen lisäys tuli proviisori Walldénille ja lapsi sai nimen Selma Konstantia. Lähinnä mantereella oli näet Konstantia laakso, hyvin tuttu eurooppalaisillekin hyvistä viineistään ja hedelmistään.
Luoteistuulet voivat avoimesti puhaltaa Kapkaupungin satamaan ja tällä kerralla ne juuri sattuivat vallitsemaan. Näin ollen ei ollut turvallista laskea sinne, ja senvuoksi menimmekin 16 kilometriä etelämpänä olevaan Hautbay-nimiseen hyvään satamaan, jossa veden ja polttopuiden saanti oli helpompaa. Hautbaysta yhtiömiehet tekivät retkeilyjä Kapkaupunkiin.
Olimme erittäin iloisia, kun Imperator hyvää vauhtia laski Hautbayhin. Tämä ilo johtui osittain siitä, että sataman suu on kaunis ja komea, mutta pääasiallisesti siitä, että tiesimme jonkun tunnin kuluttua jälleen saavamme astua vakavalle maalle.
Edellisenä vuorokautena oli vallinnut kylmä ja myrskyinen sää, mutta onneksi oli tuuli myötäinen. Viimeisenä yönä, jonka olimme merellä, oli tapahtumaisillaan suuri onnettomuus, johon minä olin syyllinen. (Schoultz).
Merenkäynti oli ankara ja me laskimme ulos tuulessa, joka oli varsin luja ja meillä oli ylhäällä ainoastaan alemmat märssypurjeet. Minä olin laivan ruorissa ja kolmas perämies sekä muu miehistö oli vetäytynyt peräkajuutan tyynelle puolelle tuulensuojaan. Kompassilamppu paloi huonosti ja huolehtiessani oikean kurssin pitämisestä, koska olimme niin lähellä maata, en tullut pitäneeksi vaaria purjeista ja sentähden purjeet pääsivät palamaan ja rupesivat viemään laivaa takaperin.
Kuului pauketta ja natinaa ja ryski hirveästi, niin että luulin jo koko rikin tulevan alas. Ihme oli, ettei se tullutkin. Sekasorto ja vaara laivalla oli suuri. Naiset ja lapset parkuivat ja valittelivat luullen viimeisen hetkensä tulleen. Onneksi oli kapteeni ensimmäisten joukossa, jotka tulivat laivan kannelle, ja myrskyn läpi kaikui voimakkaasti hänen huutonsa: »prasseihin!» Sitten hän antoi minulle sellaisen sysäyksen, että löysin itseni makaamasta pitkänäni laivan kannella, ja tarttui laivan peräsimeen.