Ne pojat, jotka Suomesta lähtiessä oli otettu mukaan aikoen kasvattaa heistä valaanpyyntimiehiä, lähtivät yhtiön hajoamisen jälkeen takaisin Suomeen. He antautuivat Itä-Aasiasta palaavien laivojen palvelukseen ja pääsivät sillä tavoin takaisin kotimaahan.
Tytöt, jotka Helsingistä olivat köyhäinhoitohallituksen luvalla lähteneet Amurinmaan retkelle, saivat siellä opetusta ja kasvatusta; varttuivat voimassa ja taidossa ja joutuivat siellä jokainen naimisiin eurooppalaisten kanssa.
Yhtiön jäsenistä vain harvoille onnistui saada heti yhtiön hajoittamisen jälkeen paikka, jossa saivat tilaisuuden ansaita toimeentulonsa, sillä suurin osa heistä ei osannut venäjän kieltä. Enimmät saivat tyytyä sellaiseen työhön, mitä sattui tarjona olemaan — vaikka eivät sellaista työtä olleet koskaan ennen tehneet.
Wladivostokissa rakennettiin kahta isoa puutaloa tanskalaisen sähkölennätinkaapeliyhtiön laskuun. Rakennusmestari oli tanskalainen ja hän sovitti niin, että useat suomalaiset saivat työansiota salvumiehinä, seppinä, maalareina, huoneiden tapiseeraajina, muurareina tai apumielinä. Sanalla sanoen meikäläiset eivät karttaneet mitään tehtävää, sillä nyt oli noudatettava sääntöä, ken ei tahdo tehdä työtä, älköön myöskään syökö.
Naineet miehet eivät voineet matkustaa heti, sillä vaimojansa he eivät voineet ottaa mukaansa, ennenkuin oli jotakin tietoa toimeentulosta ja asunnosta. Täytyi pitää huolta heidän toimeentulostaan kotona, ennenkuin voi lähteä matkalle, ja senjälkeen piti hankkia varmuus työnansiosta uskaltaaksensa muuttaa kaupunkiin asumaan.
Edellä on mainittu, että suomalaiset tullessaan Strelokiin löysivät siellä pari kiinalaisten eli mandšujen rakentamaa mutta asumattomiksi jätettyä rakennusta eli fansaa, jotka korjattiin asuttavaan kuntoon. Samaa rakennustapaa noudattivat suomalaisetkin uusia huoneita rakentaessaan, kuitenkin niillä poikkeuksilla, joita he pitivät parempina.
Mandšulainen fansa tehdään ristikkorakennepuista. Ristikkopuiden välipaikat on täytetty olkimatoilla, jotka ikäänkuin kangas kiinnitetään välipuihin: nämä kulkevat keskenänsä yhdensuuntaisesti korttelin matkan päässä toisistaan. Nämä oljista punotut seinät rapataan sekä sisä- että ulkopuolelta savella ja muodostavat puolen jalan paksuisen seinän, joka on täyteinen ja kestää hyvin kylmää vastaan, sillä ovathan oljet ja savi huonoja lämmönjohtajia. Katto tehdään myöskin oljista ja savesta; välikattoa ei ole; permanto on lujaksi poljettua savea; lämmitysuuni on huoneen ympäri kulkeva kivistä ja savesta muurattu vaakasuora savutorvi, peitetty heinistä tehdyillä matoilla ja käytetään sekä istuin- että makuupenkkinä. Tämän penkin toisessa päässä on litteäpohjainen pata, missä kiinalaisen tärkein ruoka-aine riisi keitetään. Keittoliedestä tuli menee penkin sisällä olevaa savutorvea myöten penkin toiseen päähän, missä ontto puunrunko on ulkopuoleisena savutorvena. Akkunana on seinässä oleva aukko, jossa puinen ristikko on peitetty öljytyllä paperilla. Ovi ja akkunat ovat aina etelään päin. Keskellä lattiaa on syvennys, jossa keitetään hiilistöllä. Fansan sekä pihamaan ympärillä on luja aita, joka on tehty kahden sylen pituisista maahan pystytetyistä paaluista. Kumminkin on tapahtunut, että tiikeri on päässyt hiipimään pihaan, siepannut saaliiksensa härän ja hypännyt aidan yli.
Syksyllä 1870, kun tultiin takaisin huonosti onnistuneelta valaanpyyntimatkalta, olivat yhtiömiehet jo ehtineet rakentaa Tiikerinlaaksoon kaksi uutta asuinrakennusta, joiden seinät olivat savesta niinkuin mandšien fansat. Kun yhtiö hajoitettiin ja yhteinen irtain omaisuus oli jaettu, myötiin yhteinen kiinteä omaisuus huutokaupalla. Maisteri Federley osti toisen noista Tiikerilaaksoon rakennetuista asunnoista, toisen lähellä olevan osti Östman. Kumpaisessakin rakennuksessa oli kaksi huoneistoa, johon kuului kumpaankin kaksi huonetta ja keittiö sekä eteinen. Välikatto ja permanto oli jokaisessa sekä kelvolliset ovet, ikkunat ja uunit. Mutta maisterin rakennuksessa ei vielä ollut vesikattoa. Östmanin rakennukseen asettuivat asumaan rakennusmestari A. Östman ja hänen rouvansa ja toiseen huoneistoon insinööri Nilsson rouvansa kanssa.
Mitä rakennuksissa oli keskentekoista, sen päättivät rakennusmestari Östman, proviisori Walldén ja insinööri Nilsson yhteisesti valmistaa. He sahasivat lautoja, tekivät lattiat ja välikatot, ovet, ikkunat ja vesikatot niin että joulukuussa päästiin muuttamaan taloon asumaan.
