Näistä 26:sta yhtiön jäsenestä oli siis 6 naimisissa, toiset naimattomia.
Kun edellä luetellut henkilöt olivat liittyneet yhtiöön jäseniksi, kirjoittivat he nimensä niiden sääntöjen alle, jotka sitä ennen oli laadittu, ja sitoutuivat niitä noudattamaan. Säännöt velvoittivat jokaisen yhtiön jäsenen vastuunalaiseksi, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.
Yhtiön päätarkoituksena oli Mandšurian eteläosaan perustaa uudisasuntola, jossa harjoitettaisiin maanviljelystä, metsästystä ja kalastusta, mutta tärkeimpänä osana toiminnasta olisi Tyynen meren pohjoisosissa pyydystää valaita, hylkeitä sekä turkiseläimiä, erittäinkin merisaukkoja ja erästä hyljelajia, jota hienon turkkinsa vuoksi pidetään arvokkaana. Tuon hyljelajin nahkaa sanotaan merimajavan nahaksi, vaikka itse elukka ei olekaan mikään majava. Venäläiset nimittävät sitä nimellä kotik ja eläintieteessä sitä sanotaan merikarhuksi (Otaria ursina). Turkiskauppiaat nimittävät sen nahkaa seal-bisamiksi.
Mitä yhtiö ansaitsisi turkisnahkojen, hylkeenrasvan ja valaiden traanin sekä valaanluiden myymiseltä, olisi osakkaille jaettava edeltäkäsin tehdyn taksan mukaan. Johtajahenkilöt saisivat suuremman taksan jälkeen runsaamman osan, mutta muut yhtiön jäsenet kukin osansa tasan jaettuna.
Yhtiön johtokunta oli vuosittain valittava yleisellä äänestyksellä, mutta menomatkalla piti kaikkien totella laivan kapteenia, joksi valittiin kapteeni Fridolf Höök.
Näin muodostettu yhtiö perustui kokonaan kommunistisiin tai sosialistisiin periaatteisiin, ja kun suurin osa yhtiön jäsenistä oli sivistyneitä henkilöitä, niin luottaen toinen toisiinsa toivottiin, että yhtiöllä olisi hyvä menestys.
Kun suurin osa yhtiön jäsenistä oli aivan tottumattomia merimiesten toimiin, palkattiin neljä merimiestä laivan kuljettamiseen; lisäksi saatiin mukaan vielä viisi kasvavaa poikaa, jotka piti kasvatettaman ja opetettaman valaiden pyyntitoimiin, ja vielä neljä nuorta tyttöä naimisissa olevien avuksi. Tytöt oli Helsingin köyhäinhoitohallitus jättänyt yhtiön huostaan ja heitä pidettiin perheisiin kuuluvina ja kohdeltiin niiden jäseninä.
Mukana seuraavien alaikäisten menestyksestä olivat yhtiön jäsenet yhteisesti vastuunalaisia.
Yhtiön jäsenten mukana seurasivat sitäpaitsi vielä matkustavaisina Itä-Aasiaan asti: kauppias Ernst Kellgren ja agronomi Ernst Wetterhoff. Matkalle lähtijöitä oli kaikkiansa 50 henkilöä, kun otettiin lukuun yhtiömiesten vaimot ja lapset.
Kun yhtiö oli saatu muodostetuksi, valittiin viisijäseninen toimikunta ensimmäiseksi vuodeksi. Toimikunnan jäseniksi tulivat: kapteeni Fridolf Höök, toimeenpanevaksi johtajaksi; proviisori A. Walldén kirjanpitäjäksi ja varastonhoitajaksi, maisteri V. Federley sihteeriksi, maanvilj. Åberg tarkastajaksi ja ent. työvouti Eriksson työnjohtajaksi.