Nilsson oli ansainnut työllänsä Wladivostokissa sen verran, että hän voi ostaa itsellensä lokakuun 15 p:nä Paskejeffin talon. Se oli rakennettu hirsistä ja siinä oli yksi huone ja keittiö. Sitäpaitsi siihen kuului sauna, joka vuokrattiin asunnoksi ryssäläisäijälle. Talon mukana seurasi vähäinen perunamaatilkku.
Lisätäksensä sitä pientä rahallista pääomaa, jonka Nilsson-puolisot yhdessä olivat säästäneet kokoon, möi hra N. härkänsä, auransa, pyssynsä, sekä kaiken muun, jota ilman hän tuli toimeen, mutta sittenkin hän vielä jäi 100 ruplaa velkaa ostamastansa talosta.
Lokakuun 12 p:nä 1872 Wladivostokin korkein virkamies, amiraali Kraun kutsui Nilssonin puheillensa ja Höökin suosituksesta tarjottiin hänen rakennettavaksensa Venäjän valtion laskuun höyrysaha. Nilsson vastaanotti tarjouksen ja suostui rupeamaan sahan johtajaksi ja mekaanikoksi sadan ruplan kuukausipalkalla. Siinä toimessa hän oli viisi vuotta.
Hän viihtyi Wladivostokissa hyvin, ja hänen esimiehensä pitivät hänestä. Laivaston ylipäällikkö Scheffner lahjoitti hänelle ratsuhevosen, kun hänen usein piti kulkea 3 virstan matka asuntonsa ja sahan välillä. Myöhemmin hän sai talontontin upseereille varatussa kaupunginkorttelissa läheltä sahaa.
Wladivostokin kaupunki on ihanalla paikalla. Sitä suojaa pohjoispuolella vuorenharjanne, joka kaartaa sarven muotoisesti mantereeseen pistäytyvää merenlahtea. Lahden rannat ovat kaikkialta syviä, niin että suurinkin laivasto voi siinä saada suojaa puhalsipa tuuli miltä taholta hyvänsä. Ei muuta tarvita kuin lankkuportaat, niin voi laivasta suoraan nousta maalle.
Lahdenpohjukassa on laivaston hallitus ja merisotilaiden tarpeeksi rakennetut kasarmit. Näiden rakennusten lopullista valmistamista varten höyrysahakin perustettiin. Kauempana olivat upseerien asunnot. Ylempänä vuorenrinteeltä saamallensa tonttipaikalle Nilsson rakennutti pienen asumuksen, jossa oli asuinhuone ja keittiö. Pihassa kasvoi viikunapuu ja villinä viiniköynnöksiäkin. Usein tuli metsästä fasaaneja pihaan syömään kilpaa kanojen kanssa niitä ruokittaessa. Lahdenpohjukkaan laski vuorilta alas vähäinen puro laakson notkelman läpi. Tässä laaksossa olivat maasotilaitten vähäiset mökit heidän perheitänsä varten. Edempänä oli varattu tilaa kruunun varastoja varten. Senjälkeen oli upseeriklubi, ja sitten seurasi varsinainen kaupunki, joka ulottui pari virstaa pitkälle pitkin lahden rannikkoa. Viimeisinä olivat valtiolle kuuluvat konepajat varastoinensa eli »Portti».
Viereisessä talossa, Nilssonin kodin lähimpänä naapurina, asui englantilainen Lenny, joka oli otettu Portin rautatakomon ja peltiseppäverstaiden työnjohtajaksi. Hänen perheensä tuli Nilssonien jokapäiväiseksi seuraksi, ja heidän kodissaan ja heidän seurassaan he oppivat puhumaan englantia. Nilssonin toimi sahan johtajana ja mekaanikkona vei häneltä aikaa kello 6:sta aamulla kello 6:een i. p., ja päivällislomaa hänellä oli puolitoista tuntia. Kun saha talven aikana ei toiminut, valmisteli hän piirustuksia ja suunnitelmia. Sitäpaitsi hänen oli valvottava kuuden ison varastosuojan rakentamista. Rakennusaineena käytettiin aallokkaaksi taivutettua galvanoitua rautapeltiä ja niiden kattoja kannattivat valurautaiset pylväät. Koko tusina sellaisia varastoaittoja rakennettiin valtion tarpeita varten. Kun jäät lähtivät, niin että tukinuitto kävi päinsä, pantiin saha jälleen käyntiin.
Joskus oli sahattava sangen suuria puunrunkoja. Sembramännyt eli seetripuut olivat usein hyvin isoja. Sellaisen rungon sahaamisessa sattui onnettomuus, joka Nilssonilta vei etusormen. Oli sahattava kaksi puunrunkoa, jotka latvapäästä olivat 32 tuumaa paksut, mutta sahan raamiin mahtui vaan 28 tuuman paksuiset. Sahalla oli useita kirvesmiehiä, jotka veistivät isoja puita kapeammiksi, jotta ne mahtuisivat sahan raamin lävitse. Onnettomuuden sattuessa Nilsson ennätti vasemmalla kädellään tarttua sahan käyttökankeen ja seisautti sahankoneen, muutoin olisi hammasrattaiden väliin musertunut koko oikea käsi.
Pari viikkoa täytyi hänen pysyä kotona, kun haava ei tahtonut parantua. Tohtori Taraskevitš, joka Nahodkassa oli parantanut rouva Nilssonin, kun tämä sairasti keuhkotulehdusta, hoiti nyt Nilssonin kipeää kättä. — Samaan aikaan tapahtui toinenkin onnettomuus; tanskalainen Busk sai kipeää hammasta poisvedettäessä kloroforminukutuksen, jonka antoi ylilääkäri Pfeiffer, ja jonka seurauksena oli sydämen halvaus ja kuolema. Tätä tapausta ajatellessaan tohtori Taraskevitš ei uskaltanut nukuttaa Nilssonia kloroformilla, vaan leikkasi murskaantuneen sormen ilman muuta saksilla pois.
Ennen ostamallensa talon tontille Nilsson sitten rakensi suurehkon asuinrakennuksen ja myöhemmin hän sen möi.