"Anna mulle vähän", pyysi yksi heistä.
"Ja mulle myös — ja minulle", virkkoi jokainen vuorostaan, kun toiset saivat maistaakseen.
Stanley otti sitte esille pullon, jossa oli väkevää ammoniakkia ja selitti, että se auttoi pään kivistystä ja käärmeen pistoa vastaan. Sultaanin päätä tietysti rupesi heti pakottamaan ja hän pyysi saadakseen vähän tuota rohtoa. Stanley käski silloin tuon mustan majesteetin panna silmänsä kiinni ja asetti samalla ammoniakki-pullon hänen sieramiensa alle, vedettyänsä korkin pois pullon suulta. Jokainen joka on joskus haistellut "päänpiristystä" tahi kamferttilinjementtia, tietää miten ammoniakin haju pistää nenään, ja hänen majesteettinsa Mtemi, kaikkein Manyaralaisten kuningas tunsi siitä oikein mahdottoman suuren vaikutuksen. Ikäänkuin salaman iskemänä hän poukahti selälleen ja kasvot vääntyivät kummallisesti kurttuun. Hänen seuralaisensa rähähtivät kohti kulkkua nauraa hohottamaan, paukuttelivat käsiään, nipistelivät toisiaan, napsuttivat sormillaan ja tekivät niin hullunkurisia liikkeitä, että jos jossakin teaterissa olisi sivistyneille ihmisille näytelty semmoista "kometiaa", niin olisi katsojain täytynyt pakahtua naurusta. Vihdoin sultaani tyyntyi, suuret kyyneleet vuotivat pitkin hänen poskiansa ja kasvot tärisivät vielä naurunpuuskauksista hänen lausuessaan: kali, s.o. hyvin väkevää lääkettä. Hän ei tahtonut enempää, mutta seuralaiset tulivat kukin vuorostaan haistella hornaisemaan ammoniakkipulloa ja purskahtivat heti hillitsemättömään nauruun. Vierailemista Stanleyn teltassa kesti kaiken aamupäivää ja jäähyväisten jätössä oltiin molemmin puolin erittäin tyytyväisiä, ja sultaani tuumasi: "Oh! nuo valkoiset miehet tietävät kaikki; arapilaiset ovat ihan mitättömät heihin verraten".
Kun Stanleyn matkue oli jättänyt jälkeensä Manyaralaisten viljavat vainiot, tuli se erittäin komeaan metsäseutuun, jossa oli niin runsaasti metsän otuksia, että hän kehuu seutua metsästäjäin paratiisiksi, sillä sekä pieniä että suuria elämiä oli oikein laumoittain lyhyen ampumamatkan päässä metsästäjästä. Hän ampui antilopin ja sebran saadakseen väellensä paistia ja hänen miehensä olivat hyvin iloissaan tällaisesta saaliista. Heidän matkaansa oli jatkettava yli Gombe-nimisen virran, joka tyynenä hiljaa kulki ihanien, aina viheriöitsevien rantojen välissä. Veden pinnalla kiikkui lotuskukan lehtiä ja tuo kaunis virta houkutteli Stanleytä uimaan, mutta juuri kun hän oli riisunut vaatteet päältään ja oli hyppäämäisillään veteen, älysi hän hyvin pitkän esineen aivan lähellä veden pinnassa. Tarkasti katseltuaan tunsi hän sen krokotiiliksi ja kiiruhti tulisella kiiruulla maalle. Tämä oli hänen pelastuksensa ja peto vetäytyi nolona takaisin, saamatta saalistansa, jota se oli väjynyt. Tuo ihana virta oli nyt Stanleyn mielestä ilettävä ja inhottava ja hän lähti sen rannalta pois, paljo nopeammin kuin hän oli sinne tullut.
Kun hän heti sen jälkeen meni takaisin leiriinsä tiheän metsikön kautta, näki hän kaksi vierasta neekeriä, jotka tarkasti katselivat ympärillensä. Jo se seikka, että he olivat metsässä hänen leirinsä läheisyydessä, antoi syytä epäillä heidän aikeitaan tällaisella sotaisella ajalla, ja Stanley hiipi heidän luokseen aikoen pyssyllänsä tehdä riidasta pikaisen lopun, jos he näyttäytyisivät vihollisiksi. Äkkiarvaamatta oli hän ihan heidän edessään, jolloin miehet säikähtivät kovasti, mutta tointuivat hämmästyksestään ja huudahtivat: "Bana, bana, et siitä tunne meitä! Me olemme ukonongolaisia, jotka olemme aikeissa tulla sinun leiriisi seurataksemme sinua Mreraan ja tällä kertaa me etsimme hunajaa".
"No niin, tietysti; ukonongolaisiahan te olette! Aivan oikein! Minä luulin teitä rosvoiksi".
Molemmin puolin naurettiin tätä erhetystä ja miehet jatkoivat hunajan etsimistä. Kaarnapalasella he kuljettivat vähän tulta, jolla he savustivat mehiläiset pois pesistä korkeissa puissa.
Illalla oli leirissä iloa ja naurua. Joka tulen ympärillä oli miehiä; mikä kalusi lihaa luunystyrästä, mikä imeksi ydintä paistetun sebran reisiluusta, mikä käänteli tulen päällä varrasta, jolla hän paistoi lihaa, toinen puuhasi keittopadan ääressä, joka kiehui tulella. Jokainen koki toverilleen kertoa niitä seikkailuja, mitä hänellä tänään oli ollut ja samalla ahmia suuhunsa makeata paistia sen kuin ennätti. Muuan miehistä kertoi miten hän oli haavoittanut suuren villisian, ja kun se hurjasti syöksi häntä vastaan, oli hän pelastanut itsensä kiiveten puuhun, mutta kadotti pyssynsä. Kertomuksensa selitykseksi hän tarkoin matki sian raivokasta röhkimistä ja liikkeitä ja sai siten kuulijansa nauramaan niin että koko ympäristö raikui. Toinen oli ampunut puhvelin vasikan ja kolmas jonkun muun suuren otuksen. Ukonongolaiset kertoivat naurettavasta kohtauksestaan metsässä Stanleyn kanssa, ja miten paljo siellä on hunajaa. Sillävälin tulkki Selim sekä neekeripojat Kalulu ja Maiwara koettivat hampaittensa terävyyttä villisian lihaan, jota ei kukaan muu seurasta tahtonut syödä, koska he kääntyessään pakanoista muhammettilaisiksi olivat myös saaneet inhon kaikkea sianlihaa vastaan.
Stanley viipyi Gombe-virran rannalla vielä kaksi päivää, lisätäkseen metsästämällä miestensä eväitä, ja näiden kolmen päivän kuluessa oli hän miehineen ampunut kaksi puhvelia, kaksi villisikaa, kolme kamaa, yhden sebran ja yhden antilopin sekä sitäpaitse kahdeksan helmikanaa, pari kalakotkaa ja pelikaanin. Virrasta oli yksi hänen miehistään onnistunut saamaan pari suurta säke-kalaa eli monnia. Kaikki liha leikattiin ohuiksi viipaleiksi ja kuivattiin evääksi matkalle, niin ettei tarvinnut pelätä nälkää siinä laajassa erämaassa, jonka kautta heidän oli kulkeminen.
Paistia rakastavien miesten suureksi suruksi lähdettiin taas eteenpäin matkaa jatkamaan lauantaina Lokakuun 7 p:ttä. Jo aamulla aikaisin he lähettivät yhden joukostaan Stanleyltä pyytämään, että matkue vielä viipyisi täällä yhden päivän. Heillä näet oli aina vastahakoisuus työhön, kun vaan oli liharuokaa saatavissa. Stanley torui esityksen tekijää, että hän edes julkesi sellaista pyytää, kun oli kaksi päivää levätty. Huuli lerpallaan ja äreänä kuuli hän isäntänsä vastauksen ja miehet näkyivät yleensä olevan pahasti tyytymättömät siihen, ettei vielä viivytty täällä herkkuja nauttimassa.