Sitä ruotsinkielen käyttäjät eivät tahtoneet myöntää todeksi. Heidän mielestään ruotsi oli rikkaampaa.
Vai niin! Tunnetteko erästä Ekbohrnin tekemää sanakirjaa, joka sisältää selitykset 35 000 vieraskieliseen sanaan, joita ruotsalaiset käyttävät, koska heidän omassa kielessään ei ole nimitystä vastaaviin käsitteihin. Ruotsinkieltä puhuvat lainaavat niin paljon sanoja vieraista kielistä, etteivät itsekään enää muista, mitä nuo lainasanat merkitsevät. Sentähden he tarvitsevat Ekbohrnin apua. Vieraista kielistä lainaaminen arvatenkin tapahtuu sentähden, ettei omassa kielessä ole tarpeellisia sanoja. Latinan- ja ranskankielten sanavarastosta he ovat lainanneet niinkin tavalliset ja kaikille sivistyskansoille välttämättömät sanat, joilla ilmaistaan esim. käsitteet uskonto, luonto ja valtio. Alkuperäisiä ruotsalaisia sanoja, jotka vastaavat näitä käsitteitä, ei ole, ei ainakaan tätä nykyä käytännössä.
Tämänlaatuisia väitteitä suomenkielen moittijoita vastaan sai hyvin usein esittää, kun ruotsikot luulivat muutamalla mahtisanalla voivansa tukkia vastustajiensa suun.
Ilman väittelyä ja riitelemistä, ainoastaan kauniisti laulamalla, neiti Basilier näytti koko maailmalle, että suomenkieli on kaunista ja rikasta kieltä sekä erinomaisen sopivaa taiteellisen laulun esittämiseen. Oulussa syntyneenä, lapsuudestaan saakka suomea osaavana, oli hän suomenkielen virheettömässä, kauniissa ääntämisessä kaikkien muiden laulajattarien edellä. Ja kun hän tällöin kohotti tämän äidinkielemme kiistämättömään kunniaan, niin olisihan se ollut tunteeton pölkky, joka siitä ei olisi innostunut. Ei siis ole kummeksittavaa, jos joku nuorella intoisella iällänsä ihastui haltioihinsa, kun Suomalaisen Oopperan ihaillulta primadonnalta itseltään sai kädenpuristuksen, tai kukkasen tahi valokuvan ja kiitoksen avustuksesta hänen juhla-iltanaan.
Ylioppilastalossa olevan Väinämöisen taulun vaiheita
Taidemaalari Robert Wilhelm Ekman on kuvannut Väinämöisen laulua Kalevalan mukaan suuressa taulussa, joka säilytetään vanhan ylioppilastalon musiikkisalissa. Taulu ei sinne tullut ihan tavallisella tavalla.
Kun Ekman vuonna 1873 kuoli Turussa, oli hänen jäämistössään m. m. tämä taulu, ja kun perilliset tahtoivat saada sen myydyksi, kääntyivät he ylioppilaskunnan puoleen tarjoten taulua lunastettavaksi ylioppilastaloon, jossa musiikkisali oli kylliksi avara näin suuren taulun säilytyspaikaksi.
Vaikka Ekman oli eläessään tunnettu etevimmäksi Suomen taidemaalareista, niin ylioppilaskunta kuitenkin kysyi estetiikanprofessori C. G. Estlanderin mielipidettä Väinämöisen taulun taidearvosta.
Professori Estlanderin lausunto oli outo. Hänen mielestään taulu oli niin ala-arvoinen, ettei se ansainnut tulla ostetuksi ylioppilastaloon. Vieläpä hän taulussa esitetyistä Vellamon neidoista, joilla ei ole uimapukua yllä, lausui Ekman-vainajaa häväisten, että tämä esittääksensä Vellamon neitoja oli tehnyt tutkimuksia pariisilaisissa porttoloissa. Sen sijaan suositteli hän erään ruotsalaisen taidemaalarin maalaamaa taulua, joka esittää skandinavialaisen mytologian kertomaa ukkosen haltijaa, Thoria, taistelemassa jättiläisiä vastaan.
Mutta suuri osa Suomen ylioppilaista oli toista mieltä. Ekmanin maalaama Väinämöisen taulu, jonka aihe on kotimainen ja kohdistuu musiikkiin, miellytti heitä paremmin.